[1] Juudeasta tuli Antiokian seurakuntaan eräitä, jot ka opet ti vat: »Ellette anna ympärileikata itseänne, niin kuin Mooses on sää tä nyt, ette voi pelastua.»
[2] Paavali ja Barnabas asettuivat vas tustamaan heitä, ja asiasta käy tiin kii vasta väittelyä. Niinpä pää tet tiin, että Paavali ja Barnabas ja muutamat muut lähtisivät Je ru sa lemiin apostolien ja vanhimpien puheille, jotta saataisiin selvyys tästä kiistakysymyksestä.
[3] Seurakunnan varustettua hei dät matkalle he kulkivat Foinikian ja Samarian halki ja kertoivat veljille pakanoiden kääntymisestä. Kaikki ilahtuivat suuresti kuulemastaan.
[4] Kun he saapuivat Jerusalemiin, seurakunta, apostolit ja van him mat ottivat heidät vastaan, ja he kertoivat niistä suurista teoista, joita Jumala heidän matkallaan oli tehnyt.
[5] Silloin eräät uskoon tulleet fa ri seuk set puuttuivat asiaan ja sa noi vat, että kääntyneet pakanat oli ympärileikattava ja vel voitet ta va noudattamaan Mooseksen lakia.
[6] Apostolit ja vanhimmat ko koon tuivat käsittelemään tätä kysymystä.
[7] Kun väittelyä oli kestänyt pit kään, Pietari nousi puhumaan ja sanoi: »Veljet, te tiedätte, että Ju ma la on jo aikoja sitten teidän keskuudessanne tehnyt va lin tan sa: hän on antanut pakanoiden kuulla minun suustani evan ke liumin ja tulla uskoon.
[8] Jumala, joka tuntee kaikkien sydämet, osoitti hyväksyvänsä heidät vuodat taessaan Pyhän Hen gen heihin yhtä lailla kuin meihinkin.
[9] Hän ei tehnyt mitään eroa hei dän ja meidän välillämme, vaan puhdisti heidän sydämensä uskolla.
[10] Miksi te siis nyt uhmaatte Ju ma laa ja panette opetuslasten har teil le ikeen, jota eivät meidän isäm me emmekä me itse ole jaksaneet kantaa?
[11] Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo, samalla tavoin kuin hei dät.»
[12] Koko joukko vaikeni. Kaikki kuuntelivat Barnabasta ja Paa va lia, kun nämä kertoivat, miten suuria tunnustekoja ja ih mei tä Jumala oli kansojen kes kuu des sa tehnyt heidän kättensä kaut ta.
[13] Kun he olivat lopettaneet, al koi Jaakob puhua. Hän sanoi: »Veljet, kuulkaa mitä sanon.
[14] Simon kertoi, kuinka Jumala ensi kerran lähestyi pakanoita ot taak seen heistä itselleen oman kansan.
[15] Tämä käy yksiin sen kanssa, mitä profeetat ovat kirjoituksissa sanoneet:
[16] – Sen jälkeen minä palaan ja rakennan jälleen Daavidin sor tu neen majan. Raunioista minä sen taas rakennan, minä pystytän sen uudelleen,
[17] jotta kaikki muutkin ihmiset etsisivät Herraa, kaikki kansat, jotka olen omikseni ottanut.Näin sanoo Herra,
[18] joka on antanut tästä tiedon jo am moin.
[19] Tästä syystä ei mielestäni pidä hankaloittaa niiden elämää, jotka vieraista kansoista kääntyvät Ju ma lan puoleen.
[20] Meidän on kuitenkin lähetettävä heille kirje ja kehotettava heitä karttamaan sellaista, minkä epäjumalanpalvelus on saastut tanut, sekä haureutta, ver ta ja li haa, josta verta ei ole laskettu.
[21] Onhan Mooseksen laki jo iki muis toi sista ajoista tullut tun ne tuk si joka kaupungissa, kun sitä luetaan synagogissa jokaisena sapattina.»
[22] Silloin apostolit ja van him mat yhdessä koko seurakunnan kans sa päättivät valita joukostaan muutamia miehiä ja lähettää hei dät Antiokiaan Paavalin ja Barnabaksen kanssa. Valituiksi tulivat Juudas, jota kutsuttiin Barsab bakseksi, sekä Silas – mo lem mat seurakunnan johtavia miehiä.
[23] Heille annettiin mukaan seu raa va kirje: »Apostolien ja van him pi en veljellinen tervehdys pakanuudesta kääntyneille An tiokian, Syyrian ja Ki likian veljille.
[24] Me olemme kuulleet, että muutamat, jotka ovat tulleet mei dän luotamme mutta joita me emme ole lähettäneet, ovat puheillaan järkyttäneet teitä ja saat ta neet teidät hämmennyksiin.
[25] Siksi olemme yksimielisesti päättä neet lähettää edustajamme teidän luok sen ne. He tulevat yhdessä rakkaiden veljiemme Barnabaksen ja Paavalin kanssa,
[26] jotka ovat panneet henkensä alttiiksi meidän Herramme Jee suk sen Kristuksen nimen tähden.
[27] Lähetämme siis Juudaksen ja Silaksen, ja he tuovat tämän sa man viestin myös suullisesti.
[28] Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kan nettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nä mä välttämättömät ohjeet:
[29] karttakaa epäjumalille uhrat tua li haa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta. Kun näi tä vältätte, kaikki on kohdallaan. Voikaa hy vin.»
[30] Näin heidät lähetettiin mat kaan. Antiokiaan saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja antoivat kirjeen veljille.
[31] Kirje luettiin, ja sen roh kai sevat sanat ilahduttivat kaikkia.
[32] Juudas ja Silas, jotka hekin oli vat profeettoja, puhuivat veljille monin sanoin rohkaistenja vahvistaen heitä.
[33] He viipyivät kaupungissa jon kin aikaa ja lähtivät sitten rauhan toivotusten saattelemina veljien luota niiden luo, jotka oli vat heidät lähettäneet. [
[34] Silas kuitenkin päätti jäädä heidän luokseen, ja niin Juudas lähti yksin.]
[35] Paavali ja Barnabas sen si jaan jäivät vielä Antiokiaan. Yhdessä monien muiden kanssa he opet ti vat ja julistivat Herran sanaa.
[36] Jonkin ajan kuluttua Paavali sa noi Barnabakselle: »Lähde kans sa ni uudelle matkalle kaik kiin niihin kaupunkeihin, joissa olemme julistaneet Herran sanaa. Käymme katsomassa, mitä veljille kuu luu.»
[37] Barnabas halusi ottaa mu kaan myös Johanneksen, jota kut sut tiin Markukseksi,
[38] mutta Paavali ei hyväksynyt häntä matkatoveriksi, koska hän oli Pamfy liassa luopunut heistä eikä ollut lähtenyt heidän kanssaan työhön.
[39] Tästä sukeutui niin kova riita, että kumpikin lähti omille teil leen. Barnabas otti Markuksen mu kaan sa ja purjehti Kyprokseen.
[40] Paavali puolestaan valitsi toverikseen Silaksen. Veljet jät ti vät hänet Herran armon haltuun, ja niin hän lähti matkaan,
[41] vaelsi Syyrian ja Kilikian hal ki ja rohkaisi seurakuntia.