[1] Paavali loi katseensa neuvostoon ja sa noi: »Veljet! Koko elämäni, tä hän päivään asti, minä olen elänyt Jumalan edessä vilpittömästi, omaatuntoani loukkaamatta.»
[2] Silloin ylipappi Ananias käski Paavalin vieressä seisovia miehiä iskemään häntä suulle.
[3] Paavali sanoi hänelle: »Sinä saat vielä iskun Jumalan kädestä, sinä kalkilla valkaistu seinä! Sinä istut oikeutta tuomitaksesi minut lain mukaan, mutta teet vastoin lakia ja käsket lyödä minua.»
[4] Vieressä seisovat miehet sa noi vat: »Herjaatko sinä Jumalan ylipappia?»
[5] Tähän Paavali vastasi: »En tien nyt, veljet, että hän on ylipappi. Onhan kirjoitettu: ’Älä kiroa kan sasi päämiestä.’»
[6] Osa neuvostosta oli saddu keuk sia, osa fariseuksia, ja tämän tie tä en Paavali sanoi kuuluvalla äänellä: »Veljet! Minä olen fariseus, ja fariseuksia ovat isänikin olleet. Nyt olen täällä tuomittavana sik si, että panen toivoni kuolleiden ylösnousemukseen.»
[7] Tuskin hän oli tämän sanonut, kun fariseusten ja saddukeusten kesken puhkesi ankara kiista ja koko joukko jakautui kahtia.
[8] Saddukeukset näet väittävät, et tei mitään ylösnousemusta ole, ei myöskään enkeleitä eikä hen kiä, kun taas fariseukset uskovat näihin kaikkiin.
[9] Meteli kävi yhä kovemmaksi, ja fariseusten joukosta muutamat lainopettajat alkoivat jo väittää: »Me emme voi havaita tässä miehes sä mitään pahaa. Jospa henki tai enkeli on puhunut hänelle.»
[10] Mellakka kiihtyi kiihtymis tään, ja komentaja alkoi pelätä, että Paavali revittäisiin kappaleiksi. Hän komensi sotaväenosaston hakemaan Paavalin pois neuvoston käsistä ja viemään hänet kasar miin.
[11] Seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin edessä ja sanoi: »Pysy roh keana. Sinä olet todistanut mi nusta täällä Jerusalemissa, ja samalla tavoin sinun on todistettava myös Roomassa.»
[12] Aamulla juutalaiset tekivät sa laliiton ja vannoivat, etteivät syö eivätkä juo, ennen kuin ovat tappa neet Paavalin.
[13] Tässä hankkeessa oli mukana yli neljäkymmentä miestä.
[14] He menivät ylipappien ja kan san vanhimpien luo ja sanoivat: »Me olemme pyhästi vannoneet, ettemme pane mitään suuhumme, ennen kuin olemme tappaneet Paavalin.
[15] Esittäkää te nyt koko neu vos ton nimissä komentajalle, että hän lähettäisi Paavalin luoksenne. Sa no kaa, että haluatte tarkemmin tut kia hänen asiaansa. Me olem me valmiina ja surmaamme hä net, ennen kuin hän ehtii perille.»
[16] Paavalin sisarenpoika sai kui ten kin tietää väijytyksestä. Hän me ni kasarmiin, pääsi Paavalin pu heille ja kertoi hänelle asiasta.
[17] Paavali kutsui yhden sadanpäälliköistä luokseen ja sa noi: »Vie tämä nuori mies komentajan luo. Hänellä on komentajalle viesti.»
[18] Sadanpäällikkö otti nuorukaisen mukaansa, vei hänet ko men ta jan luo ja sanoi: »Vanki Paavali kutsui minut luokseen ja pyysi tuo maan tämän nuoren miehen sinun puheillesi. Hänellä on si nul le jotakin asiaa.»
[19] Komentaja otti nuorukaista kädestä, vei hänet syrjään ja ky syi: »Mitä asiaa sinulla on minulle?»
[20] Tämä vastasi: »Juutalaiset ovat sopineet, että he pyytävät si nua tuomaan Paavalin huomenna Suuren neuvoston istuntoon, jot ta muka voisivat ottaa tarkemmin selvää hänen asiastaan.
[21] Älä suostu siihen. Yli neljäkymmentä miestä heidän jou kos taan on järjestänyt väijytyksen. He ovat vannoneet, etteivät syö ei vät kä juo, ennen kuin ovat sur manneet Paavalin. He ovat valmiina ja odottavat vain, että annat suos tumuksesi.»
[22] Komentaja sanoi sisarenpo jalle: »Älä kerro kenellekään, että olet paljastanut hankkeen mi nul le.» Sitten hän lähetti nuorukaisen pois.
[23] Komentaja kutsui sitten kaksi sadanpäällikköä ja sanoi: »Pi tä kää yön kolmannesta tunnista al ka en kaksisataa jalkamiestä val mii na marssimaan Kesareaan. Ottakaa lisäksi seitsemänkymmentä ratsumiestä ja kaksisataa keihäsmiestä.
[24] Varatkaa myös Paavalille rat suja ja viekää hänet vahingoittumattomana maaherra Felixin luo.»
[25] Sitten komentaja kirjoitti maaherralle näin kuuluvan kirjeen:
[26] »Claudius Lysias tervehtii hä nen korkeaarvoisuuttaan maaherra Felixiä.
[27] Tämän miehen ottivat juuta lai set kiinni ja olivat tappaa hä net. Minä kuitenkin menin so tilaineni paikalle ja pelastin hä net, kun sain tietää, että hän on Rooman kansalainen.
[28] Saadakseni selville, mistä juutalaiset häntä syyttivät, vein hä net heidän neuvostonsa eteen.
[29] Siellä totesin, että syytteet aiheutuivat heidän lakiaan koskevista kiistakysymyksistä. Mis tään sellaisesta häntä ei syytetty, mis tä seuraisi kuolemantuomio tai vankeusrangaistus.
[30] Koska tietooni on tullut, että tätä miestä vastaan on vireillä salahanke, lähetän hänet nyt vii py mät tä sinun luoksesi. Niille, jotka häntä syyttävät, olen myös tehnyt tiettäväksi, että heidän on esi tet tä vä syytteensä sinun edessäsi.»
[31] Sotilaat tekivät niin kuin oli käs ketty, ottivat Paavalin mu kaan sa ja veivät hänet yötä myöten Antipatrikseen.
[32] Seuraavana päivänä lähtivät ratsumiehet edelleen saattamaan Paavalia, kun taas muut palasivat varuskuntaansa.
[33] Ratsumiehet saapuivat Kesa reaan, toimittivat kirjeen maa her ral le ja veivät myös Paavalin hänen eteensä.
[34] Maaherra luki kirjeen ja ky syi, mistä maakunnasta Paavali oli. Kuultuaan, että Paavali oli Ki likiasta,
[35] hän sanoi: »Kuulustelen si nua sitten kun täällä ovat paikalla myös ne, jotka sinua syyttävät.» Hän antoi määräyksen, että Paa valia oli pidettävä vartioituna Herodeksen linnassa.