[1] Ikonionissa Paavali ja Barnabas menivät samalla tavoin juutalaisten synagogaan pu hu maan, ja heidän puheensa joh dos ta suuri joukko juutalaisia ja kreikkalaisia tuli uskoon.
[2] Mutta ne juutalaiset, jotka ei vät uskoneet, lietsoivat suuttumusta muiden kaupunkilaisten keskuudessa ja yllyttivät heitä veljiä vastaan.
[3] Siitä huolimatta apostolit vii pyi vät kaupungissa pitkähkön ai kaa. He puhuivat rohkeasti, tur va ten Herraan, ja Herra vahvisti ar monsa sanan tunnusteoin ja ih mein, jotka tapahtuivat heidän kättensä kautta.
[4] Kaupungin väki jakautui kah tia: toiset olivat juutalaisten, toi set apostolien puolella.
[5] Juutalaiset johtomiehineen, mukanaan suuri joukko kaupunkilaisia, aikoivat jo käydä apos to lien kimppuun ja kivittää heidät,
[6] mutta kun nämä huomasivat, mitä oli tekeillä, he pakenivat Ly kaonian puolelle. Lystran ja Derben kaupungeissa ja lä hi seuduilla
[7] he sitten julistivat evankeliumia.
[8] Lystrassa oli mies, joka syn ty mäs tään saakka oli ollut rampa, ja loistaan voimaton, eikä ollut koskaan kyennyt kävelemään.
[9] Mies istui kuuntelemassa Paa va lin puhetta, kun Paavalin katse pysähtyi häneen. Paavali huo ma si, että mies uskoi voivansa parantua.
[10] Hän sanoi kovalla äänellä: »Nou se seisomaan! Oikaise jal kasi.» Mies hypähti pystyyn ja käveli.
[11] Kun ihmiset näkivät, mitä Paa vali oli tehnyt, he huusivat ly kaonian kielellä: »Jumalat ovat ih mishahmossa tulleet alas meidän luoksemme!»
[12] He kutsuivat Barnabasta Zeuk seksi, Paavalia taas Hermekseksi, koska hän oli heis tä kahdesta se, joka puhui.
[13] Kaupungin ulkopuolella ole van Zeuksen temppelin pappi toi härkiä ja seppeleitä portille toi mit taakseen uhrin yhdessä vä kijoukon kanssa.
[14] Mutta kun apostolit, Barnabas ja Paavali, kuulivat tästä, he re päi sivät vaatteensa ja ryntäsivät väkijoukon keskelle huutaen:
[15] »Mitä te oikein teette? Ih mi siä me vain olemme, samanlaisia kuin te. Me julistamme teille hy vää sanomaa ja kehotamme teitä luopumaan näistä tyhjänpäiväi sistä jumalista ja kään ty mään elä vän Jumalan puo leen, hänen, joka on luonut tai vaan ja maan ja me ren ja kaiken, mitä niissä on.
[16] Menneiden sukupolvien ai ka na hän on sallinut kaikkien kan so jen kulkea omia teitään,
[17] mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään. Hän on tehnyt teille hyvää, hän on antanut vettä taivaalta ja sadon ajallaan, hän on ravinnut teidät ja täyttänyt teidät ilolla.»
[18] Näin puhuen he vaivoin sai vat kansan estetyksi uhraamasta heille.
[19] Antiokiasta ja Ikonionista tuli kui tenkin juutalaisia, jotka tai vuttivat kansan puolelleen. Paa valia kivitettiin, ja hänet raa hat tiin kaupungin ulkopuolelle, kos ka hänen luultiin kuolleen.
[20] Mutta kun opetuslapset ke rään tyi vät hänen ympärilleen, hän nousi maasta ja palasi kau pun kiin. Seuraavana päivänä hän lähti Barnabaksen kanssa Derbeen.
[21] Paavali ja Barnabas julistivat Der bes sä evankeliumia ja saivat mo net kään tymään opetuslap siksi. Sitten he palasivat Lyst raan, Ikonioniin ja Antiokiaan,
[22] rohkaisivat opetuslapsia ja kehot tivat heitä pysymään us kos sa. He sanoivat: »Jumalan val ta kun taan meidän on mentävä monen ahdingon kautta.»
[23] Kullekin seurakunnalle he valitsivat vanhimmat, ja rukoil tuaan ja paastottuaan he jät ti vät opetuslapset Herran turviin, hänen, johon nämä nyt uskoivat.
[24] Kuljettuaan sitten Pisidian halki Paavali ja Barnabas tulivat Pamfyliaan.
[25] He julistivat sanaa Pergessä ja jatkoivat matkaansa Attaliaan.
[26] Sieltä he purjehtivat Antio kiaan, missä heidät oli an net tu Jumalan armon haltuun sii hen työ hön, jonka he nyt olivat saat ta neet päätökseen.
[27] Perille saavuttuaan he kut sui vat seurakunnan koolle ja ker toi vat, että Jumala oli heidän kaut taan tehnyt suuria tekoja ja että hän oli muillekin kuin juutalaisille avannut uskon oven.
[28] He viipyivät sitten jonkin ai kaa opetuslasten keskuudessa.