[1] Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opet ta jia: Barnabas ja Si¬meon, josta käy tet tiin nimeä Niger, kyreneläinen Lu kios, Menahem, joka oli neljännesruhtinas Herodeksen kasvinkumppani, sekä Saul.
[2] Kerran, kun he olivat palvelemassa Herraa ja paastoamassa, Py hä Henki sanoi: »Erottakaa Bar nabas ja Saul minun työhöni, sii hen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut.»
[3] Niin he paastosivat ja rukoi li vat, ja sitten he panivat kätensä näiden kahden päälle ja lähettivät heidät matkaan.
[4] Barnabas ja Saul, jotka Pyhä Hen ki näin oli lähettänyt, tulivat Seleukiaan ja purjehtivat sieltä Kyprokseen.
[5] Saavuttuaan Salamiiseen he ju listivat Jumalan sanaa juutalaisten synagogissa. Johannes oli mu kana heidän apulaise naan.
[6] He kulkivat sitten koko saaren halki Pafokseen saakka. Siellä he tapasivat Barjesusnimisen juu ta lai sen miehen, joka oli noita ja vää rä profeetta.
[7] Tämä oleskeli saaren käskynhaltijan Sergius Pauluksen luona, joka oli viisas mies. Käskynhaltija kutsui Barnabaksen ja Saulin luok seen ja halusi kuulla Jumalan sa naa.
[8] Mutta tuo tietäjä – sitä hänen toi nen nimensä Elymas tarkoittaa – vastusti heitä ja yritti estää käs kynhaltijaa tulemasta uskoon.
[9] Silloin Saul – eli Paavali – täyn nä Pyhää Henkeä katsoi mieheen tiukasti
[10] ja sanoi: »Sinä Paholaisen si kiö, vilpin ja petoksen pesä, sinä kai ken hyvän ja oikean vi hol li nen! Etkö jo lakkaa vääristämästä Her ran suoria teitä!
[11] Nyt Herra nostaa kätensä si nua vas taan. Sinä tulet sokeaksi et kä näe aurinkoa ennen kuin mää rä on.» Siinä samassa noidan ylle laskeutui synkkä pimeys, ja hän asteli haparoiden sinne tänne ja et si taluttajaa.
[12] Kun käskynhaltija näki, mitä tapahtui, hän ihmetteli Herran opin voimaa ja uskoi.
[13] Paavali lähti seuralaisineen Pafok sesta ja purjehti Pamfylian Pergeen. Siellä Johan¬nes erosi heistä ja palasi Jerusalemiin.
[14] Toiset jatkoivat Pergestä eteen päin ja tulivat Pisidian Antio kiaan. Sapattina he menivät syna gogaan ja asettuivat is tu maan.
[15] Kun lakia ja profeettoja oli luet tu, synagogan esimiehet lä het ti vät heille sanan: »Veljet, jos ha lu at te lausua seurakunnalle joitakin kehotuksen sanoja, niin puhukaa.»
[16] Silloin Paavali nousi, viittasi kädellään ja alkoi puhua: »Kuul kaa minua, israelilaiset, ja te muut, jotka pelkäätte Israelin Jumalaa!
[17] Jumala valitsi isämme, ja kun he olivat Egyptissä, vieraassa maas sa, hän teki heistä suuren kan san ja johdatti heidät väkevällä kädellään sieltä pois.
[18] Neljänkymmenen vuoden ajan hän autiomaassa sieti kan san sa niskurointia,
[19] ja hän hävitti Kanaanin maas ta seit semän kansaa ja jakoi näi den maat israelilaisille perintömaaksi.
[20] Tähän kaikkeen kului noin neljäsataaviisikymmentä vuotta. Sen jälkeen hän antoi heille tuomareita profeetta Samuelin aikaan saakka.
[21] Kun he sitten pyysivät it sel leen kuningasta, Jumala antoi heil le Saulin, Kisin pojan, Benjaminin heimosta, ja Saul hallitsi neljäkymmentä vuotta.
[22] Sitten Jumala pani hänet vi ral ta ja nosti heille kuninkaaksi Daa vi din. Daavidista hän myös antoi todistuksen: ’Minä olen löy tä nyt Daavidin, Iisain pojan, mie le ni mukaisen miehen. Hän on kai kes sa toteuttava minun tah to ni.’
[23] »Daavidin jälkeläisistä Ju ma la on lupauksensa mukaan an ta nut Israelille Pelastajan, Jeesuksen.
[24] Hänen edellään kulki Jo han nes, joka julisti Israelin kansalle, että kaikkien tuli kääntyä ja ottaa kaste.
[25] Kun Johannes oli matkansa päässä, hän sanoi: ’En minä ole se, joksi te minua luulette. Minun jäl kee ni tulee toinen, jonka ken kiäkään minä en kelpaa rii su maan.’
[26] »Veljet, Abrahamin jälkeläiset, ja te muut, jotka pelkäätte Ju malaa! Juuri meille on lä he tet ty sanoma tästä Pelastajasta.
[27] Jerusalemilaiset ja heidän hallitusmiehensä eivät tajunneet, kuka Jeesus oli. He tuomitsivat hänet, mutta näin he panivat täy tän töön profeettojen sanat, joita joka sapattina luetaan.
[28] Mitään syytä kuolemantuo mioon he eivät voineet esittää, mutta silti he vaativat Pilatusta te loittamaan hänet.
[29] Kun he olivat toteuttaneet kai ken, mitä hänestä oli kirjoitettu, he ottivat hänet ristinpuulta ja pa nivat hautaan.
[30] Mutta Jumala herätti hänet kuolleista.
[31] Hän ilmestyi sitten usean päi vän aikana niille, jotka yhdessä hänen kanssaan olivat tulleet Galileasta Jerusalemiin. Nämä ovat nyt hänen todistajiaan, he to dis ta vat hänestä Israelin kansalle.
[32] »Me julistamme teille ilo sa no man: Minkä Jumala lupasi mei dän isillemme,
[33] sen hän on täyttänyt meille, heidän lapsilleen. Hän on he rät tä nyt Jeesuksen kuolleista, niin kuin toisessa psalmissa sanotaan: – Sinä olet minun Poikani,tänä päi vä nä minä sinut synnytin.
[34] Ja kun Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista, Jeesus ei enää palaa katoavaisuuteen. Täs tä Jumala on sanonut: – Sen py hän ja lujan lupauksen, jonka Daavidille annoin, minä täytän teille.
[35] Hänhän sanoo toisessa koh den: – Sinä et salli pyhän palvelijasi ruumiin maatua.
[36] »Palveltuaan omana ai ka naan Jumalan suunnitelmaa Daavid nuk kui pois; hänet vietiin isiensä viereen ja hänen ruumiinsa maatui.
[37] Mutta hän, jonka Jumala he rät ti kuolleista, ei maatunut.
[38] Tietäkää siis, veljet: hä nen ansiostaan teille julistetaan syn nit anteeksi, ja hänen ansiostaan jokainen, joka us koo, tulee vanhurskaaksi, saavuttaa kaiken sen, mitä te Mooseksen lain avul la ette voineet saavuttaa.
[40] Pitäkää siis varanne, ettei tei dän osaksenne tule se, mistä pro fee tat ovat sanoneet:
[41] – Katsokaa, halveksijat, häm mäs tykää – ja olkaa tuhon omat! Minä teen teidän päivinänne sel lai sen teon, että ette sitä uskoisi, jos joku siitä kertoisi teille.»
[42] Kun Paavali ja Barnabas läh ti vät synagogasta, heitä pyy det tiin puhumaan näistä asioista seuraavanakin sapattina.
[43] Väen hajaantuessa omille tahoilleen monet juutalaiset ja jumalaapelkäävät käännynnäiset liittyivät Paavalin ja Barnabaksen seuraan. Nämä puhuivat heille ja rohkaisivat heitä pitämään kiinni Jumalan armosta.
[44] Seuraavana sapattina mel kein koko kaupunki kerääntyi kuu le maan Herran sanaa.
[45] Kun juutalaiset näkivät väenpaljouden, kiihko valtasi heidät ja he kiistivät herjaten sen, mitä Paa va li puhui.
[46] Silloin Paavali ja Barnabas sa noivat heille suorat sanat: »Kaik kein ensimmäiseksi Ju ma lan sana oli julistettava teille. Mutta koska te torjutte sen ettekä pidä itseänne iankaikkisen elä män arvoisina, me käännymme pakanoiden puoleen.
[47] Herra on näet antanut meille tä män käskyn: – Minä panen si nut valoksi kansoille, pelastukseksi maan ääriin saakka.»
[48] Tämän kuullessaan pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sa naa, ja kaikki ne, jotka oli säädetty ian kaik ki seen elämään, tulivat uskoon.
[49] Herran sana levisi yli koko maakunnan.
[50] Mutta juutalaiset yllyttivät ju malaapelkääviä ylhäisiä naisia ja kaupungin johtomiehiä Paa valia ja Barnabasta vastaan, niin että heitä alettiin vainota ja heidät karkotettiin siltä seudulta.
[51] Silloin Paavali ja Barnabas to dis teeksi heitä vastaan pu dis ti vat kaupungin pölyt jaloistaan ja siir tyi vät Ikonioniin.
[52] Mutta opetuslapset olivat täyn nä iloa ja Pyhää Henkeä.