[1] {b} Sinä päivänä puhkesi ankara vaino Jerusalemin seu ra kun taa vastaan, ja kaikki muut paitsi apostolit hajaantuivat eri puolille Juudeaa ja Samariaa.
[2] Muutamat hurskaat miehet hautasivat Stefanoksen ja pitivät hänelle suuret valittajaiset.
[3] Mutta Saul tahtoi tuhota seu ra kun nan. Hän kulki talosta taloon, raastoi miehet ja naiset ulos ja toimitti heidät vankilaan.
[4] Ne, jotka näin olivat ha jaan tu neet, kulkivat seudulta toiselle ja levittivät evankeliumin sanaa.
[5] Filippos tuli Samarian pää kaupun kiin ja julisti sen väelle sa no maa Kristuksesta.
[6] Kun samarialaiset kuulivat, mitä hän puhui, ja näkivät ne tun nusteot, joita hän teki, he tu li vat sankoin joukoin kuulemaan hän tä.
[7] Monet vapautuivat saastaisista hengistä, jotka lähtivät heistä ko val la äänellä huutaen, ja monet halvaantuneet ja rammat pa ra ni vat.
[8] Kaupungin täytti ilo ja riemu.
[9] Jo pitkään oli kaupungissa har joit ta nut noituutta muuan Simon, joka väitti olevansa jotakin suurta ja piti Samarian kansaa ih metyksen vallassa.
[10] Kaikki, pienimmästä suu rim paan, juoksivat hänen perässään ja sanoivat: »Hän on Suuri Voi ma, Jumalan voima.»
[11] Häntä kuunneltiin, koska hän jo pitkän aikaa oli noitatem puil laan hämmästyttänyt ihmisiä.
[12] Mutta kun ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuk sesta, he ottivat kasteen, sekä mie het että naiset.
[13] Jopa Simon itse uskoi, ja hä net kastettiin. Hän pysytteli sitten Filippoksen seurassa, ja näh des sään ne suuret ihmeet ja voimateot, joita Filippos teki, hän oli hämmästyksestä suunniltaan.
[14] Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat samarialaisten ottaneen vastaan Jumalan sanan, he lähettivät Pietarin ja Johanneksen heidän luokseen.
[15] Perille tultuaan nämä rukoi livat Samarian uskovien puo les ta, että he saisivat Pyhän Hengen.
[16] Henki näet ei ollut vielä las keu tu nut kehenkään heistä; hei dät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen.
[17] Pietari ja Johannes panivat kätensä heidän päälleen, ja he sai vat Pyhän Hengen.
[18] Kun Simon näki, että ne, joi den päälle apostolit panivat kä ten sä, saivat Hengen, hän tarjosi heil le rahaa
[19] ja sanoi: »Antakaa minullekin tuollainen valta, että kenen päälle panen käteni, se saa Pyhän Hengen.»
[20] Mutta Pietari sanoi hänelle: »Kadotukseen joudut rahoinesi, kun luulet, että Jumalan lahja on rahalla ostettavissa!
[21] Sinulla ei ole tässä osaa eikä arpaa, sillä sinä et ole vilpitön Ju malan edessä.
[22] Käänny siis tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa! Kenties hän an taa ajatuksesi anteeksi.
[23] Minä näen, että sinä olet myrk kyä täynnä ja vääryys pitää sinua kahleissaan.»
[24] Silloin Simon sanoi: »Rukoil kaa minun puolestani Herraa, et tei minulle tapahtuisi mitään tuol lais ta, mitä sanoitte!»
[25] Kun apostolit olivat puhuneet Herran sanaa ja todistaneet hä nes tä, he lähtivät takaisin Jerusalemiin ja julistivat matkalla evankeliumia monissa Samarian kylissä.
[26] Herran enkeli puhui Filippok selle: »Lähde etelään päin ja mene tielle, joka vie Jerusalemista Gazaanja on autio.»
[27] Filippos lähti sinne. Juuri sil loin sitä tietä tuli mahtava etio pia lai nen hoviherra, eunukki, joka hoiti Etiopian kuningattaren eli kandaken koko omaisuutta. Hän oli käynyt Jerusalemissa pyhiinvaellusmatkalla
[28] ja oli nyt palaamassa kotiin, istui vaunuissaan ja luki profeetta Jesajan kirjaa.
[29] Henki sanoi Filippokselle: »Mene lähemmäs ja pysyttele vau nujen vieressä.»
[30] Filippos juoksi vaunujen luo, ja kuullessaan miehen lukevan profeetta Jesajaa hän sanoi: »Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?»
[31] Mies vastasi: »Kuinka ym mär täisin, kun kukaan ei mi nua neuvo.» Hän pyysi Filipposta nousemaan vaunuihin ja istumaan vierellään.
[32] Kohta, jota hän kirjasta luki, oli tämä: – Niin kuin lammas hä net vietiin teuraaksi, niin kuin karitsa, joka on ääneti keritsijänsä edessä, ei hänkään suutansa avan nut.
[33] Kun hänet alennettiin, hänen tuo mionsa otettiin pois. Kuka voi laskea hänen jälkeläistensä mää rän? Hänen elämänsä otetaan pois maan päältä.
[34] Hoviherra sanoi Filippokselle: »Voisitko sanoa, kenestä pro feet ta puhuu, itsestäänkö vai jostakin toisesta?»
[35] Filippos rupesi puhumaan, aloitti tuosta kirjoitusten koh das ta ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta.
[36] Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin ho viherra sanoi: »Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?» [
[37] Filippos sanoi hänelle: »Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista.» Hoviherra vastasi: »Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.»]
[38] Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.
[39] Kun he olivat nousseet ve des tä, Her ran Henki tempasi Filip pok sen pois. Hoviherra ei enää näh nyt häntä mutta jatkoi iloi se na matkaansa.
[40] Filippos ilmaantui sitten As dodiin. Evankeliumia ju lis ta en hän kulki kaupungista kau pun kiin, kunnes tuli Kesareaan.