[1] Agrippa sanoi Paavalille: »Saat puhua puolestasi.» Silloin Paavali kohotti kätensä ja piti puolustuspuheen:
[2] »Kuningas Agrippa! Olen to del la onnellinen, kun saan tänään juuri sinun edessäsi puolustautua kaikkia niitä syytöksiä vastaan, joita juutalaiset ovat esittäneet.
[3] Sinähän tunnet perin pohjin kaikki juutalaisten säädökset ja kiistakysymykset. Siksi pyydän, että kärsivällisesti kuuntelet mi nua.
[4] »Minun elämäni on alusta al ka en kaikkien juutalaisten tie dos sa. He tietävät, miten minä nuo ruusvuosinani olen elänyt kan sa ni parissa Jerusalemissa.
[5] He tuntevat minut jo en tuu des taan ja voivat todistaa – jos vain haluavat – että olin fariseus ja elin siis uskontomme ankarimman suunnan mukaan.
[6] Niinpä minä nytkin olen tut kittavana sen tähden, että pa nen toivoni lupaukseen, jonka Ju mala on antanut meidän isil lemme.
[7] Yötä päivää meidän kan sam me kaksitoista heimoa hartaasti palvelevat Jumalaa ja toivovat tä män lupauksen toteutuvan. Tämän toivon takia, kuningas, juutalaiset syyttävät minua.
[8] Miksi teistä on niin us ko ma ton ta, että Jumala herättää kuolleet?
[9] »Minäkin elin ennen siinä luulossa, että minun tulee kaikin voimin taistella Jeesus Nasareti laisen nimeä vastaan.
[10] Niin minä myös tein Jerusalemissa. Hankin ylipapeilta val tuu det ja toimitin vankilaan monia pyhiä, ja kun tuli kyse heidän surmaamisestaan, äänestin sen puolesta.
[11] Kerran toisensa jälkeen minä synagogissa rankaisin heitä ja yri tin pakottaa heidät herjaamaan Jeesusta, ja ankarassa kiihkossani minä ulotin vainoretkeni oman maamme ulkopuolelle asti.
[12] »Näissä asioissa minä lähdin matkalle Damaskokseen. Olin saa nut siihen ylipapeilta suostu muksen ja valtuudet.
[13] Mutta silloin, kuningas, minä matkaa tehdessäni puolenpäivän aikaan näin, miten taivaasta lei mah ti aurinkoakin kirkkaampi valo minun ja matkatovereideni ympärille.
[14] Me kaikki kaaduimme maa han, ja minä kuulin äänen sa no van heprean kielellä: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua? Paha sinun on potkia pistintä vastaan.’
[15] Minä kysyin: ’Herra, kuka sinä olet?’ Herra sanoi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
[16] Nouse jaloillesi. Minä olen ilmestynyt sinulle, koska olen valinnut sinut palvelijakseni ja todistajakseni, kertomaan siitä, mitä nyt olet nähnyt ja mitä vielä olet näkevä, kun sinulle ilmestyn.
[17] Minä pelastan sinut oman kansasi käsistä ja varjelen sinua, kun lähetän sinut pakanoiden pariin
[18] avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Ju ma lan luo. He saavat syntinsä anteek si, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden jou kos sa, jotka Jumala on pyhittänyt.’
[19] »Tämän vuoksi, kuningas Agrippa, en voinut olla tottele mat ta taivaallista näkyä.
[20] Ensiksi Damaskoksessa ja Je ru salemissa, sitten joka puo lel la Juudeaa ja muiden kansojen pa ris sa minä olen julistanut, että kaik kien tulee katua syntejään, kääntyä Jumalan puoleen ja tehdä tekoja, joissa heidän parannuksensa näkyy.
[21] Tästä syystä juutalaiset ot ti vat minut temppelissä kiinni ja yrittivät hakata minut hengiltä.
[22] Jumalan avulla olen kui ten kin selvinnyt tähän päivään asti ja voin nytkin täyttää todistajan teh tä vää ni, puhua sekä ylhäisille että al haisille. Minä puhun vain siitä, minkä profeetat ja Mooses ovat ennustaneet tapahtuvan, en mis tään muusta,
[23] puhun siitä, että Messiaan tuli kärsiä kuolema ja ensimmäisenä nousta kuolleista sekä julistaa va lon sanomaa niin meidän kansallemme kuin muillekin kansoille.»
[24] Paavalin näin puolustautuessa Fes tus sanoi kovalla äänellä: »Paa va li, sinä olet järjiltäsi! Kirjaviisaus on sekoittanut pääsi.»
[25] Mutta Paavali vastasi: »En ole jär jiltäni, arvoisa Festus. Minkä puhun, puhun totuuden ja terveen järjen mukaisesti.
[26] Kuninkaalle nämä asiat kyllä ovat tuttuja, ja siksi voinkin avoi mes ti puhua niistä hänelle. Yk si kään niistä ei ole hänelle tunte ma ton, siitä olen varma – eihän tämä ole tapahtunut missään syrjäisessä kolkassa.
[27] Uskotko profeettoja, kuningas Agrippa? Tiedän, että uskot.»
[28] »Vähälläpä luulet tekeväsi mi nusta kristityn», Agrippa sanoi.
[29] »Vähällä tai paljolla», vastasi Paavali. »Suokoon Jumala, että niin sinusta kuin teistä kaikista muistakin, jotka minua tänään kuulette, tulisi sellaisia kuin minä olen – näitä kahleita lukuun ot ta mat ta.»
[30] Silloin kuningas nousi, sa moin maa herra ja Berenike sekä koko heidän seurueensa.
[31] Salista poistuessaan he pu hui vat keskenään: »Tuo mies ei ole tehnyt mitään, mistä ansaitsisi kuoleman tai kahleet.»
[32] Agrippa sanoi Festukselle: »Hänet olisi voitu vapauttaa, ellei hän olisi vedonnut keisariin.»