[1] Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla.
[2] Yhtäkkiä kuului taivaalta ko hahdus, kuin olisi käynyt raju tuu len puus ka, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat.
[3] He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja las keu tui vat itse kunkin päälle.
[4] He tulivat täyteen Pyhää Hen keä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.
[5] Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaik kien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on.
[6] Kun tämä ääni kuului, paikalle ke rään tyi paljon väkeä, ja häm mäs tys val tasi kaikki, sillä jo kai nen kuuli pu hut tavan omaa kieltään.
[7] He kysyivät ihmeissään: »Ei vät kö nuo, jotka puhuvat, ole kaik ki galilea laisia?
[8] Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä?
[9] Meitä on täällä partilaisia, mee dia laisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kap padokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta,
[10] Frygiasta, Pamfyliasta, Egyp tis tä ja Libyasta Kyrenen seu dul ta, meitä on tullut Roomasta,
[11] toiset meistä ovat syntyperäi siä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia – ja me kaikki kuu lem me heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria te ko ja.»
[12] He eivät tienneet, mitä aja tel la. Ihmeissään he kyselivät toi nen toiseltaan: »Mitä tämä oikein on?»
[13] Mutta jotkut pilkkasivat: »He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä.»
[14] Silloin Pietari astui esiin, ja muut yksitoista hänen kanssaan. Hän alkoi puhua kuuluvalla ää nel lä: »Kuulkaa minua, juu talaiset, te kaikki, jotka asutte Jerusalemissa! Tietäkää tämä:
[15] Eivät nämä miehet ole juo vuk sis sa, niin kuin te luulette – nyt hän on vasta aamu, päivän kol mas tunti.
[16] Tämä on sitä, mikä profeetta Joelin suulla on ilmoitettu:
[17] – Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaikkiin ih misiin. Teidän poi kan ne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaiset näkevät näkyjä ja vanhukset ennusunia.
[18] Näin teen: palvelijoihini ja pal ve lijattariini minä vuodatan Henkeni niinä päivinä, ja he pro fe toivat.
[19] Minä näytän ihmeitä ylhäällä taivaalla, merkkejä alhaalla maan päällä: verta, tulta ja suitsevaa sa vua.
[20] Aurinko pimenee, kuu värjäy tyy vereen, ennen kuin koit taa Herran päivä, suuri ja häikäisevä.
[21] Mutta joka huutaa avuksi Her ran nimeä, se pelastuu.
[22] »Israelilaiset, kuulkaa mitä teille sanon! Jeesus Nasaretilainen oli Jumalan teitä varten valitsema mies. Sen Jumala osoitti niillä voi mateoilla, merkeillä ja ih meillä, joita Jeesus hänen lähet tämänään teki teidän keskuudessanne, niin kuin tiedätte.
[23] Tämän Jeesuksen te surma sitte. Te panitte lakia tuntemattomat pakanat naulitsemaan hänet ristiin, kun hänet oli an net tu tei dän käsiinne niin kuin Ju ma la oli suunnitellut ja ennalta näh nyt.
[24] Mutta Jumala herätti hänet, päästi hänet kuoleman kidasta. Eihän edes ollut mahdollista, että kuolema olisi voinut pitää häntä vallassaan,
[25] sillä Daavid sanoo hänestä: – Minä näen alati edessäni Herran, hän pysyy oikealla puolellani, et ten horjahtaisi.
[26] Siksi minun sydämeni iloit see ja kieleni riemuitsee, vieläpä ruu mii ni on lepäävä toivossa,
[27] sillä sinä et hylkää sieluani tuonelaan etkä salli pyhän palve lijasi ruumiin maatua.
[28] Sinä osoitat minulle elämän tien. Minä saan nähdä sinun kas vosi, sinä täytät minut ilolla.
[29] »Veljeni, kantaisästämme Daavidista voi varmasti sanoa, et tä hän kuoli ja hänet haudattiin. Onhan hänen hautansa tänäkin päivänä meidän nähtävissämme.
[30] Mutta Daavid oli profeetta, ja Jumala oli valalla vannoen lu van nut asettaa Daavidin valtaistuimelle hänen oman jälkeläisensä. Daavid tiesi tämän
[31] ja näki ennalta Kristuksen ylös nousemuk sen. Sitä hän tar koit ti sanoessaan, ettei Herra hyl kää häntä tuonelaan eikä hänen ruumiinsa maadu.
[32] Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt kuolleista; me kaikki olemme sen todistajia.
[33] Jumala on korottanut hänet oi kealle puolelleen, ja hän on ot ta nut vastaan Isän lupaaman Py hän Hengen lahjan ja vuodattanut sen, niin kuin te voitte nähdä ja kuulla.
[34] Ei Daavid itse noussut tai vai siin. Hänhän sanoo: – Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni.
[35] Minä kukistan vihollisesi, pa nen heidät korokkeeksi jalkojesi alle.
[36] Tästä siis saa koko Israelin kan sa olla varma: Jumala on teh nyt Jeesuksen Herraksi ja Mes siaaksi – tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.»
[37] Kuullessaan tämän kaikki tun si vat pis¬ton sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apos toleille: »Veljet, mitä mei dän pitää tehdä?»
[38] Pietari vastasi: »Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jee suk sen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.
[39] Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä – keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.»
[40] Pietari jatkoi vielä puhettaan. Hän vetosi heihin ja kehotti: »An ta kaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen su kupolven mukana.»
[41] Ne, jotka ottivat hänen sa no man sa vastaan, kastettiin, ja usko vien joukkoon tuli sinä päi vä nä lisää noin kolmetuhatta henkeä.
[42] Seurakunta kuunteli ja nou dat ti uskollisesti apostolien ope tus ta. Usko vat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.
[43] Pelko levisi ihmisten kes kuu teen, ja apostolien kätten kautta ta pahtui monia ihmeitä ja tunnustekoja.
[44] Uskovat pysyttelivät yh des sä, ja kaikki oli heille yhteistä.
[45] He myivät talonsa ja ta va ran sa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi.
[46] Joka päivä he uskollisesti ko koon tuivat temppeliin, ja ko deis saan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin.
[47] He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän jouk koon sa niitä jotka pelastuivat.