[1] Kun Jeesus oli puhunut kaiken tämän heille kansan kuunnellessa, hän lähti Kapernaumiin.
[2] Erään sadanpäällikön palvelija oli kuolemansairaana. Sa dan päällikkö piti palvelijaa suuressa arvossa,
[3] ja kuultuaan Jeesuksesta hän lä hetti juutalaisten vanhimpia pyy tä mään, että Jeesus tulisi ja pelastaisi palvelijan hengen.
[4] He tulivat Jeesuksen luo ja ve to si vat häneen sanoen: »Se mies an sait see apusi.
[5] Hän rakastaa meidän kan saamme, ja meidän synagogammekin on hänen rakennuttamansa.»
[6] Jeesus lähti heidän mukaansa. Mutta kun hän jo oli lähellä taloa, sadanpäällikkö lähetti ystäviään tuo maan hänelle sanaa: »Herra, älä vai vaa itseäsi. Minä en ole sen arvoi nen, että tulisit kattoni alle.
[7] En pitänyt itseäni senkään arvoisena, että olisin tullut sinun lu oksesi. Käske, niin palvelijani paranee.
[8] Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia so ti lai tani. Kun sanon sotilaalle: ’Mene’, niin hän menee, tai toiselle: ’Tule’, niin hän tulee, tai palvelijalleni: ’Tee tämä’, niin hän tekee.»
[9] Jeesus hämmästyi näistä sanoista. Hän kääntyi perässään tulevan ihmisjoukon puoleen ja sanoi: »Kuul kaa, mitä sanon: tällaista us koa en ole tavannut edes Israelin kansan keskuudessa.»
[10] Kun Jeesusta vastaan lähetetyt miehet palasivat taloon, he ta pasi vat palvelijan terveenä.
[11] Pian tämän jälkeen Jeesus lä hti Nai nin kaupunkiin, ja hänen kans saan kulkivat opetuslapset ja suuri jo ukko ihmisiä.
[12] Kun hän jo oli lähellä kau pungin porttia, sieltä kannettiin ku ollutta, leskiäidin ainoaa poi kaa, ja äidin mukana oli runsaasti kaupungin väkeä.
[13] Naisen nähdessään Herran kävi häntä sääliksi, ja hän sanoi: »Älä itke.»
[14] Hän meni paarien viereen ja kosketti niitä, ja kantajat pysähtyi vät. Hän sanoi: »Nuorukainen, minä sa non sinulle: nouse!»
[15] Silloin kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua, ja Jeesus antoi hä net takaisin äidille.
[16] Kaikki joutuivat pelon valtaan ja ylistivät Jumalaa sanoen: »Meidän keskuuteemme on il ma an tu nut suuri profeetta. Jumala on tullut kansansa avuksi.»
[17] Tähän tapaan Jeesuksesta pu huttiin kohta joka puolella Juu deaa ja kaikkialla sen ympäristössä.
[18] Johanneksen opetuslapset ker toi vat kaikesta tästä opettajalleen. Silloin hän kutsui kaksi heistä luokseen
[19] ja lähetti heidät kysymään Herralta: »Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa jotakuta muuta?»
[20] Miehet tulivat Jeesuksen luo ja sa noivat: »Johannes Kastaja lä hetti meidät kysymään sinulta: ’Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa jotakuta muuta?’»
[21] Jeesus oli silloin juuri parantanut monien taudit ja vai vat, karkottanut pahoja henkiä ja antanut monelle sokealle näön.
[22] Niinpä hän vastasi: »Menkää ja ker tokaa Johannekselle, mitä olette näh neet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet he rä te tään henkiin ja köyhille julistetaan ilo sanoma.
[23] Autuas se, joka ei minua torju.»
[24] Kun Johanneksen lähettämät miehet olivat menneet pois, Jeesus alkoi puhua ihmisille Jo hannek se sta: »Mitä te lähditte autiomaahan katso maan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?
[25] Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen mie hen? Kuninkaanlinnoista te niitä löy dätte, jotka koreilevat va atteillaan ja elävät ylellisesti!
[26] Mitä te sitten odotitte nä ke vänne? Profeetanko? Aivan oi kein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta.
[27] Hän on se, josta on kirjoitettu: – Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien.
[28] »Minä sanon teille: yksikään naisesta syntynyt ei ole Johannesta suurempi, mutta kaikkein vä häi sin, joka on Jumalan val takunnassa, on suurempi kuin hän.
[29] »Kaikki, jotka kuulivat Johannes ta, publikaanitkin, taipuivat tunnustamaan, että Jumalan vaa ti mus oli oikea, ja ottivat Johannekselta kasteen.
[30] Mutta fariseukset ja lai no petta jat asettuivat Jumalan tahtoa vas taan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.
[31] »Mihin siis vertaisin tämän su ku pol ven ihmisiä? Millaisia he ovat?
[32] He ovat kuin torilla istuvat lap set, jotka huutavat toisilleen: ’Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme va litta jai sia, mutta te ette itkeneet mukana.’
[33] Johannes Kastaja on tullut, hän ei syö leipää eikä juo viiniä, ja te sanotte: ’Hänessä on paha henki.’
[34] Ihmisen Poika on tullut, hän syö ja juo, ja te sanotte: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja syntisten ystävä!’
[35] Mutta Viisauden tunnustavat oikeaksi kaikki Viisauden lapset.»
[36] Eräs fariseus kutsui Jeesuksen ko tiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään.
[37] Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fa ri seuk sen luona, hän tuli sinne mu ka naan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä.
[38] Hän asettui Jeesuksen taakse tä män jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuk sen jalat kastuivat hänen kyynelis tään, hän kuivasi ne hi uk sillaan, suu teli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.
[39] Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuk sen, näki sen ja ajatteli: »Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.»
[40] Silloin Jeesus sanoi hänelle: »Si mon, minulla on sinulle pu hutta vaa.» »Puhu vain, opettaja», fariseus vastasi.
[41] »Oli kaksi miestä», sanoi Jee sus. »He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen vii sikymmentä denaaria.
[42] Kun heillä ei ollut millä mak saa, rahanlainaaja antoi mo lemmille ve lan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?»
[43] Simon vastasi: »Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.» »Aivan oi kein», sanoi Jeesus.
[44] Hän kääntyi naiseen päin ja pu hui Simonille: »Katso tätä na ista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kui vasi ne hiuksillaan.
[45] Sinä et tervehtinyt minua suu del malla, mutta hän on suudellut jal ko jani siitä saakka kun tänne tu lin.
[46] Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tu oksu öljyllä.
[47] Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.»
[48] Ja hän sanoi naiselle: »Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.»
[49] Pöytävieraat alkoivat ih me tellä: »Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.»
[50] Mutta Jeesus sanoi naiselle: »Us kosi on pelastanut sinut. Mene rau hassa.»