[1] Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet,
[2] sen mukaan kuin meille ovat ker to neet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita.
[3] Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättä nyt kirjoittaa yhtenäisen esi tyk sen sinua varten, kunnioitettu Teofilos,
[4] jotta tietäisit, kuinka luo tetta vaa sinulle annettu opetus on.
[5] Herodeksen, Juudean ku nin kaan, aikana eli pappi Sakarias, joka kuu lui Abian pappi so sastoon. Hänen vaimonsa Elisabet oli hänkin Aaroninjälkeläisiä.
[6] He olivat kumpikin Jumalan sil missä hurskaita ja elivät nuh te etto masti kaikkien Herran käskyjen ja säädösten mukaan.
[7] Mutta lapsia heillä ei ollut, sillä Elisabet oli hedelmätön, ja he mo lemmat olivat jo iäkkäitä.
[8] Eräänä päivänä Sakarias oli osas tonsa vuorolla toimittamassa papin tehtäviä Jumalan edessä.
[9] Palvelustoimia tavan mukaan arvottaessa tuli hänen tehtä väk seen mennä Herran temppeliin toimittamaan suitsutusuhri.
[10] Kansanjoukko oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella ja rukoili.
[11] Silloin Sakariaalle ilmestyi Herran enkeli suitsutusalttarin oi ke alla puolella.
[12] Enkelin nähdessään Sakarias säi kähti ja joutui pelon valtaan.
[13] Mutta enkeli puhui hänelle: »Älä pelkää, Sakarias. Ru ko uksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimeksi Johannes.
[14] Ilo ja riemu täyttävät sinut, ja monet iloitsevat hänen syntymästään.
[15] Hän on oleva suuri Jumalan mies. Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo. Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä.
[16] Hän kääntää Israelin kansasta monet jälleen Herran, heidän Ju ma lansa, puoleen.
[17] Hän kulkee Herran edelläkä vi jä nä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puo leen ja ohjaa tottelemattomat ajatte le maan hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten.»
[18] Sakarias kysyi enkeliltä: »Mi stä voin tietää, että niin käy? Minähän olen jo vanha, ja vaimonikin on iäkäs.»
[19] Enkeli vastasi: »Minä olen Gab riel, yksi niistä, jotka seisovat Ju ma lan edessä. Minut on lä he tetty pu hu maan sinulle ja tuomaan tätä iloista sanomaa.
[20] Mutta sinun suusi mykistyy nyt, etkä kykene puhumaan ennen kuin sinä päivänä, jona tämä ta pah tuu, koska et uskonut sanojani, jotka ai ka naan käyvät toteen.»
[21] Kansa odotti Sakariasta, ja kaikki kummeksuivat sitä, että hän viipyi temppelissä niin pitkään.
[22] Kun hän sitten tuli ulos, hän ei kyennyt puhumaan heille, ja siitä he ymmärsivät, että hän oli nähnyt temppe lissä näyn. Hän vain viittoili heille ja jäi mykäksi.
[23] Palveluspäivien päätyttyä Saka rias meni kotiinsa,
[24] ja jonkin ajan kuluttua hänen vaimonsa Elisabet tuli raskaaksi. Viisi kuu kautta Elisabet pysytteli poissa nä kyviltä. Hän ajatteli:
[25] »Tämän on Herra minulle teh nyt. Hän on katsonut minun puolee ni ja päästää minut ihmisten halvek sunnasta.»
[26] Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti en keli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan
[27] neitsyen luo, jonka nimi oli Ma ria. Ma¬ria oli kihlattu Daavidin su kuun kuuluvalle Joosefille.
[28] Enkeli tuli sisään hänen lu ok seen ja sanoi: »Ole tervehditty, Ma ria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!»
[29] Nämä sanat saivat Marian häm mennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä.
[30] Mutta enkeli jatkoi: »Älä pel kää, Maria, Jumala on suonut si nulle armonsa.
[31] Sinä tulet raskaaksi ja synny tät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus.
[32] Hän on oleva suuri, häntä kutsu taan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen is änsä Daavidin valtaistuimen.
[33] Hän hallitsee Jaakobin sukua ikui se sti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.»
[34] Maria kysyi enkeliltä: »Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.»
[35] Enkeli vastasi: »Pyhä Henki tu lee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi.
[36] Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuu dennella kuukaudella – hän, jota on pidetty hedelmättömänä!
[37] Jumalalle ei mikään ole mah do tonta.»
[38] Silloin Maria sanoi: »Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.» Niin en keli lähti hänen luotaan.
[39] Muutaman päivän kuluttua Ma ria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin.
[40] Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia.
[41] Kun Elisabet kuuli Marian ter ve h dyksen, hypähti lapsi hänen ko h dussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä.
[42] Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: »Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun koh tusi hedelmä!
[43] Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun lu ok seni?
[44] Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti rie musta kohdussani.
[45] Autuas sinä, joka uskoit! Herran si nulle antama lupaus on täyttyvä!»
[46] Silloin Maria sanoi: – Minun sie lu ni ylistää Herran suuru utta,
[47] minun henkeni riemuitsee Ju ma lasta, Vapahtajastani,
[48] sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi,
[49] sillä Voimallinen on tehnyt mi nulle suuria tekoja. Hänen ni mensä on pyhä,
[50] polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pel kää vät.
[51] Hänen kätensä on tehnyt mahta via tekoja, hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
[52] Hän on syössyt vallanpitäjät istui miltaan ja korottanut alhaiset.
[53] Nälkäiset hän on ruokkinut run sain määrin, mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.
[54] Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista, hän on muis tanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
[55] Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan, niin kuin hän on isillemme luvannut.
[56] Maria viipyi Elisabetin luona noin kolme kuukautta ja palasi sitten kotiinsa.
[57] Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan.
[58] Kun naapurit ja sukulaiset kuu li vat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsi vat yhdessä hänen kanssaan.
[59] Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias,
[60] mutta hänen äitinsä sanoi: »Ei, hänen nimekseen tulee Jo hannes.»
[61] Toiset sanoivat: »Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä.»
[62] He kysyivät viittomalla isältä, min kä nimen hän tahtoi antaa lap selle.
[63] Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: »Hänen nimensä on Johannes.» Kaikki hämmästyivät.
[64] Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän pu h kesi ylistämään Jumalaa.
[65] Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä ta pah tu mista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla.
[66] Ne, jotka niistä kuulivat, pai noi vat kaiken mieleensä ja sanoi vat: »Mikähän tästä lapsesta tu lee?» Sillä Herran käsi oli hänen yllään.
[67] Sakarias, lapsen isä, täyttyi Py hällä Hengellä ja puhui profeetallisin sanoin:
[68] – Ylistetty olkoon Herra, Is ra elin Jumala! Armossaan hän on kat sonut kansansa puoleen
[69] ja valmistanut sille lu nastuk sen. Väkevän pelastajan hän on nostanut meille palvelijansa Daavidin suvusta,
[70] niin kuin hän ikiajoista asti on lu vannut pyhien profeettojensa suulla.
[71] Hän on pelastanut meidät vi hollis temme vallasta, kaikkien vihamiestemme käsistä.
[72] Hän on nyt osoittanut lau peu tensa, uskollisuutensa isiämme koh taan. Hän on pitänyt mie lessään pyhän liittonsa,
[73] valan, jonka hän isällemme Abrahamille vannoi.
[74] Näin me saamme pelotta pal vella häntä vihollisistamme vapaina,
[75] pyhinä ja vanhurskaina hänen edes sään kaikkina elämämme päi vinä.
[76] Ja sinua, lapsi, kutsutaan Kor keim man profeetaksi. Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien.
[77] Sinä johdat hänen kansansa tun te maan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen.
[78] Näin meidän Jumalamme hy vyy dessään armahtaa meitä: Kor keu desta saapuu luoksemme aamun koitto.
[79] Se loistaa pimeydessä ja kuo le man varjossa eläville, se ohjaa jal kamme rauhan tielle.
[80] Lapsi kasvoi ja vahvistui Hengessä. Hän oli autiomaassa sii hen päi vään saakka, jolloin hänen oli määrä astua Israelin eteen.