[1] Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen: »Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan.
[2] Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: ’Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun ta louttani sinä et enää hoida.’
[3] Mies mietti: ’Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa.
[4] – Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.’
[5] Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. ’Pal jonko olet velkaa isännälleni?’ hän kysyi ensimmäiseltä.
[6] ’Sata astiaa öljyä’, tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.’
[7] Sitten hän kysyi toiselta: ’Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?’ Tämä vastasi: ’Sata tynnyriä veh nää.’ Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, merkitse kah deksankymmentä.’»
[8] Ja Herra kehui epärehellisen ta lou den hoita jan viisautta. Hän sanoi: »Tämän maailman lapset me nette le vät toisiaan kohtaan vii saammin kuin valon lapset.
[9] Minä sanonkin teille: hankki kaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asun t oi hin, kun tuota rikkautta ei enää ole.
[10] »Joka on vähimmässä luo tettava, se on luotettava paljossakin, ja joka on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen myös paljossa.
[11] Jos te ette luotettavasti hoida väärää rikkautta, kuka uskoo teille todellista?
[12] Ja jos te ette luotettavasti hoida toisen omaisuutta, kuka teille kerran antaa sen, mikä on teidän oma anne?
[13] Yksikään palvelija ei voi pal vella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän on liittynyt toiseen, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.»
[14] Fariseukset kuulivat kaiken tä män. He olivat rahanahneita, ja ni inpä he ivailivat Jeesusta.
[15] Jeesus sanoi heille: »Ihmisten edessä te olette olevinanne hurskaita, mutta Jumala tuntee teidän sy dä menne. Se, mikä on ihmisten sil missä arvokasta, on Jumalalle iljetys.
[16] »Lain ja profeettojen aika ke sti Johannekseen asti. Siitä lähtien on julistettu hyvää sanomaa Ju ma lan valtakunnasta, ja jokaista vaaditaan tulemaan sinne.
[17] Mutta laista ei häviä piir toa kaan, ennemmin katoavat taivas ja maa.
[18] Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee aviori kok sen, ja samoin tekee aviorikoksen se, joka nai miehensä hylkäämän naisen.
[19] »Oli rikas mies. Hänen va atteensa olivat purppuraa ja hie nointa pella vaa, ja päivästä päivään hä nen elä mänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juh laa.
[20] Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita.
[21] Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rik kaan pöydältä putoili. Koi r at kin tuli vat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.
[22] »Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huo maan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.
[23] Kun hän tuonelan tuskissa ko hotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rin ta ansa vasten.
[24] Silloin hän huusi: ’Isä Ab ra ham, armahda minua! Lähetä La sa rus tänne, että hän kastaisi sor men päänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Nä issä liekeissä on kau hea olla.’
[25] Mutta Abraham sanoi: ’Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hy vän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa.
[26] Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän lu ok senne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.’
[27] Rikas mies sanoi: ’Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten van hem pi eni taloon.
[28] Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’
[29] Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’
[30] ’Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ’mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’
[31] Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeet to ja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.’»