[1] Jeesus sanoi opetuslapsilleen: »Viettelysten täytyy tulla, se on väistämätöntä, mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat!
[2] Parempi olisi hänelle, että hänet heitettäisiin mereen myllynkivi kau lassa, kuin että hän johdattaa lankee mukseen yhdenkään näistä vähäisistä.
[3] Pitäkää varanne! »Jos veljesi te kee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi.
[4] Vaikka hän seitsemästi päi vässä rikkoisi sinua vastaan ja seit se mästi tulisi sanomaan sinulle: ’Minä ka dun’, anna hänelle anteeksi.»
[5] Apostolit sanoivat Herralle: »Anna meille vahvempi usko!»
[6] Herra sanoi: »Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: ’Nouse juuri nesi maasta ja istuta itsesi mereen’, ja se tottelisi teitä.
[7] »Jos teillä on palvelija kyn tötö issä tai paimenessa, niin ettehän te hänen kotiin palatessaan sano: ’Käy pöytään, saat heti ruokaa.’
[8] Ei, te sanotte: ’Laita minulle syö tävää, vyötä vaatteesi ja pal vele mi nua sen aikaa kun syön ja juon. Sitten saat sinä syödä ja juoda.’
[9] Ei palvelija siitä saa kiitosta, että hän tekee, mitä hänen tulee tehdä.
[10] Niinpä tekin, kun olette teh neet kaiken, mitä teidän tulee te hdä, sano kaa: ’Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme teh neet vain sen, minkä olimme vel volli set tekemään.’»
[11] Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla.
[12] Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymme nen spitaalista miestä. Nämä pysäh tyivät matkan päähän
[13] ja huusivat: »Jeesus, opettaja, armahda meitä!»
[14] Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: »Menkää näyttämään it senne papeille.» Mennessään he puhdistui vat.
[15] Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen,
[16] lankesi maahan Jeesuksen jal ko jen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen.
[17] Jeesus kysyi: »Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat?
[18] Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Ju ma laa?»
[19] Ja hän sanoi miehelle: »Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.»
[20] Kun fariseukset kysyivät Jeesuk selta, milloin Jumalan val ta kunta tulee, hän vastasi: »Ei Ju ma lan val ta kunta tule niin, että sen tu le mista voidaan tarkkailla.
[21] Eikä voida sanoa: ’Se on täällä’, tai: ’Se on tuolla.’ Katsokaa: Ju ma lan valtakunta on teidän keskellänne.» Ihmisen Pojan päivä
[22] Opetuslapsilleen hän sanoi: »Tu lee aika, jolloin te toivotte nä ke vänne edes yhden Ihmisen Po jan päivän mutta ette saa nähdä.
[23] Teille sanotaan silloin: ’Hän on tuolla’, ja: ’Hän on täällä’, mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juos ko perässä.
[24] Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.
[25] Mutta sitä ennen hänen täytyy kärsiä paljon, ja tämä sukupolvi hyl kää hänet.
[26] »Niin kuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan päivinä oleva.
[27] Ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, ja tulva tuli ja tuhosi heidät kaikki.
[28] On oleva niin kuin oli Lootin päivinä. Ihmiset söivät ja joivat, os ti vat ja myivät, istuttivat ja rakensivat.
[29] Mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, taivaasta satoi tulta ja tulikiveä, ja se tuhosi heidät kaikki.
[30] »Samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.
[31] Jos sinä päivänä joku on ka tolla ja hänen tavaransa ovat sisällä ta lossa, hänen ei pidä mennä alas nou ta maan niitä, ja jos joku on pellolla, hänen ei pidä palata kotiin.
[32] Muistakaa Lootin vaimoa!
[33] Joka yrittää turvata elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen ka dottaa, on pelastava sen omakseen.
[34] Minä sanon teille: Sinä yönä on kaksi samalla vuoteella: toinen ote taan, toinen jätetään.
[35] Kaksi naista on yhdessä jau ha massa: toinen otetaan, toinen jä t etään. [
[36] Kaksi miestä on pellolla: toi nen otetaan, toinen jätetään.]»
[37] »Missä, Herra?» kysyivät opetuslapset. Hän sanoi: »Missä on haaska, sinne kokoontuvat korppikotkat.