[1] Tämän jälkeen Herra valitsi vielä seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta ja lä hetti heidät kaksittain edellään jo kai seen kau pun kiin ja kylään, jo hon hän ai koi itse mennä.
[2] Hän sanoi heille: »Satoa on pal jon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuu luu, lähettämään vä keä elonkorjuuseen.
[3] »Menkää, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle.
[4] Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua älkääkä jalki neita. Älkää matkan varrella pysäh tykö tervehtimään ketään.
[5] Ja kun tulette johonkin taloon, sa nokaa ensiksi: ’Rauha tälle ko dille.’
[6] Jos siellä on joku, joka on rau han arvoinen, hän saa teidän toi votta manne rauhan. Ellei ole, toi vo tuksenne palaa teille.
[7] Jääkää siihen taloon ja syökää ja juokaa mitä teille tarjotaan, sillä työ mies on palkkansa ansainnut. Äl kää siirtykö talosta toiseen.
[8] »Kun tulette kaupunkiin ja teidät otetaan siellä vastaan, syökää mitä teille tarjotaan,
[9] parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: ’Jumalan val ta kunta on tullut teitä lähelle.’
[10] Mutta jos teitä johonkin kau pun kiin tultuanne ei oteta vastaan, men kää sen kaduille ja julistakaa:
[11] ’Me pyyhimme pois pölynkin, joka teidän kaupungistanne on jal koi himme tarttunut – pitäkää hy vä nänne! Mutta tietäkää, että Ju ma lan valtakunta on tullut lähelle!’
[12] Minä sanon teille: Sodomakin pääsee tuomiopäivänä vä hemmällä kuin sellainen kaupunki.
[13] »Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Betsaida! Jos teidän ka du illanne teh dyt voimateot olisi tehty Ty roksessa tai Sidonissa, niiden asukkaat olisi vat jo aikoja sitten verhoutuneet säkkiin, istuneet tu h kassa ja katuneet.
[14] Tuomiopäivänä Tyros ja Si don pääsevätkin vähemmällä kuin te.
[15] Entä sinä, Kapernaum, korote taan ko sinut muka tai vaa seen? Alas sinut syöstään, alas tuonelaan saakka!
[16] »Joka kuulee teitä, kuulee mi nua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut. Mutta joka hylkää minut, hylkää sen, joka on minut lähettänyt.»
[17] Ne seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta palasivat iloisina ja sanoi vat: »Herra, pahat hengetkin tottelevat meitä, kun käskemme niitä sinun nimessäsi.»
[18] Jeesus sanoi heille: »Minä näin, kuinka Saatana sinkoutui tai va asta kuin salama.
[19] Niin, minä olen antanut teille vallan: te voitte polkea käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä se vahingoita teitä.
[20] Mutta älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty tai vaan kirjaan.»
[21] Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuk sen rie mulla, ja hän sanoi: »Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet sa lannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hy väksi nä h nyt.
[22] »Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Ei kukaan muu kuin Isä tiedä, kuka Poika on. Eikä sitä, kuka Isä on, tiedä kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.»
[23] Jeesus kääntyi opetuslastensa puoleen ja sanoi heille erikseen: »Autuaat ne silmät, jotka näkevät sen, mitä te näette!
[24] Minä sanon teille: monet pro fee tat ja kuninkaat ovat halunneet näh dä sen, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla sen, mitä te kuu lette, eivätkä ole kuulleet.»
[25] Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän ky syi: »Opettaja, mitä minun pitää te hdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?»
[26] Jeesus sanoi hänelle: »Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?»
[27] Mies vastasi: »Rakasta Herraa, Ju malaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lä himmäi stäsi niin kuin itseäsi.»
[28] Jeesus sanoi: »Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.»
[29] Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: »Kuka sitten on minun lähimmäiseni?»
[30] Jeesus vastasi hänelle näin: »Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Je ri koon, kun ros vo jo ukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet ve rille. Sitten he läh tivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin.
[31] Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi.
[32] Samoin teki paikalle osunut leeviläi nen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.
[33] »Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saa pui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli.
[34] Hän meni miehen luo, valeli tä män haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet ma ja ta loon ja piti hänestä huolta.
[35] Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, an toi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’
[36] Kuka näistä kolmesta sinun mie le stäsi oli ryöstetyn miehen lä himmäi nen?»
[37] Lainopettaja vastasi: »Se, joka osoitti hänelle laupeutta.» Jeesus sanoi: »Mene ja tee sinä samoin.»
[38] Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen ky lään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen.
[39] Martalla oli sisar, Maria. Tämä aset tui istumaan Herran jalkojen juu reen ja kuunteli hänen pu hettaan.
[40] Martalla oli kädet täynnä työtä vie rai ta palvellessaan, ja siksi hän tuli sa nomaan: »Herra, etkö lain kaan välitä sii tä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi mi nua.»
[41] Mutta Herra vastasi: »Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista.
[42] Vain yksi on tarpeen. Maria on va linnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.»