[1] Väkeä oli tällä välin kokoontunut tuhatmäärin, niin että ihmiset jo tallasivat toisiaan. Jeesus rupesi ensin puhumaan opetuslapsilleen: »Varokaa fariseusten hapatetta, tekopyhyyttä.
[2] Ei ole kätköä, joka ei paljastu, eikä salaisuutta, joka ei tule ilmi.
[3] Niinpä se, mitä te sanotte pi meässä, kuullaan päivänvalossa, ja mitä te neljän seinän sisällä ku is kaatte toisen korvaan, se kuu lute taan julki katoilta.
[4] »Minä sanon teille, ystävilleni: Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta joiden valta ei ulotu sen pitemmälle.
[5] Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä.
[6] Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unoh da yhtäkään niistä.
[7] Teidänjokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olette han te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.
[8] »Minä sanon teille: Joka tunnus tau tuu minun omakseni ih mis ten edessä, sen on Ihmisen Poika tunnus tava omakseen Jumalan enkelien edessä.
[9] Mutta joka ihmisten edessä kiel tää minut, se tullaan kieltämään Ju ma lan enkelien edessä.
[10] Ja jokaiselle, joka sanoo jo ta kin Ihmisen Poikaa vastaan, anne taan an teeksi, mutta sille, joka herjaa Pyhää Henkeä, ei anteeksi anneta.
[11] »Kun teitä kuljetetaan synago giin ja viranomaisten ja esi vallan eteen, älkää olko huolissanne siitä, mitä puhutte ja miten puolustatte itseänne.
[12] Kun se hetki tulee, Pyhä Henki neuvoo, mitä teidän on sa nottava.»
[13] Muuan mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: »Opettaja, sano veljelle ni, että hän suostuisi perinnönjakoon.»
[14] »Mitä?» kysyi Jeesus. »Onko minut pantu teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne?»
[15] Hän sanoi heille kaikille: »Kartta kaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.»
[16] Ja hän esitti heille vertauksen: »Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon.
[17] Hän mietti itsekseen: ’Mitä te ki sin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.’
[18] Hän päätti: ’Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan.
[19] Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hy vää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!’
[20] Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä hullu! Tänä yönä sinun sie lusi vaa di taan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut – ke nelle se joutuu?’
[21] »Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona.»
[22] Jeesus sanoi opetuslapsilleen: »Sen tähden minä sanon teille: äl kää kantako huolta hengestänne, siitä mitä söisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaa tet taisitte.
[23] Onhan henki enemmän kuin ruo ka ja ruumis enemmän kuin va atteet.
[24] Katsokaa korppeja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, ei niillä ole vajaa eikä varastoa, ja silti Jumala ruokkii ne. Kuinka paljon arvokkaam pia te olettekaan kuin linnut!
[25] Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyy närän kään vertaa?
[26] Jos siis näinkään vähäinen asia ei ole teidän vallassanne, mitä te muus ta huolehditte?
[27] »Katsokaa kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vai vaa ei vätkä kehrää. Minä sanon teille: ei edes Sa lomo kaikessa lois tossaan ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä.
[28] Kun Jumala tuolla tavoin pu kee ruohon, joka tänään kasvaa kedolla ja huomenna joutuu uuniin, niin pal jon ennemmin hän tei stä huolehtii, te vähäuskoiset!
[29] »Älkää siitä murehtiko, mitä söi sitte tai joisitte. Älkää sitä et sikö.
[30] Tätä kaikkea maailman ih mi set tavoittelevat; teidän Isänne tie tää kyl lä, että te sitä tarvitsette.
[31] Etsikää hänen valtakuntaansa, niin te saatte myös kaiken tämän.
[32] »Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan.
[33] »Myykää, mitä teillä on, ja an ta kaa köyhille. Hankkikaa kukkarot, jotka eivät tyhjene, kootkaa taivai siin aarre, joka ei ehdy. Siellä ei varas pääse siihen käsiksi eikä koi tee tuhojaan.
[34] Missä on aarteenne, siellä on myös sydämenne.
[35] »Pitäkää vaatteenne vyö tettyinä ja lamppunne palamassa.
[36] Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä val miina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa.
[37] Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöt täy tyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä.
[38] Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tu lipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!
[39] »Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina va ras tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa.
[40] Olkaa tekin valmiit, sillä Ih mi sen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.»
[41] Pietari sanoi: »Herra, tar koi tatko näillä vertauksilla kaikkia vai ai no as taan meitä?»
[42] Herra vastasi: »Kuka on us kolli nen ja viisas taloudenhoitaja, sellainenjonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestäänja jakamaan viljaannokset ajallaan?
[43] Autuas se palvelija, jonka hä nen isäntänsä palatessaan tapaa näin te ke mästä!
[44] Totisesti: hänen hoitoonsa is äntä uskoo koko omaisuutensa.
[45] »Palvelija saattaa kuitenkin aja tella: ’Isäntä ei tule vielä pit kään aikaan!’ Niin hän alkaa pie stä pal ve li joita ja palvelustyttöjä, syödä ja juoda ja juopotella.
[46] Mutta päivänä, jota tuo pal ve lija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hä net kuoliaaksi, ja niin pal ve lija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset.
[47] »Jos palvelija tietää, mitä hä nen isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua.
[48] Jos taas palvelija tietämättään tekee sellaista, mistä rangaistaan rai poin, hän pääsee vähillä is kuilla. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaa di taan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.
[49] »Tulta minä olen tullut tuomaan maan päälle – ja kuinka toi von kaan, että se jo olisi syttynyt!
[50] Mutta minut on kasteella kastetta va – ja missä ahdistuksessa olen kaan, ennen kuin olen sen läpi käy nyt!
[51] Luuletteko, että olen tullut tuo maan maan päälle rauhaa? En su in kaan, vaan riitaa!
[52] Tästedes saman perheen jäsenet ovat eri puolta: viidestä on kolme kahta, kaksi kolmea vastaan.
[53] Isä joutuu vastakkain poi kansa kans sa, poika isänsä, äiti tyttä rensä ja tytär äitinsä, anoppi miniänsä ja miniä anoppinsa kanssa.
[54] Jeesus sanoi sitten kansalle: »Kun te näette pilven nousevan länne stä, sanotte heti: ’Tulee sade’, ja niin tuleekin.
[55] Tai kun tuulee etelästä, te sa notte: ’Tulee helle’, ja niin tulee.
[56] Te tekopyhät! Maan ja taivaan ilmiöt te kyllä osaatte tulkita, ku inka sitten ette tätä aikaa?
[57] »Miksi te ette jo itse ratkaise, mikä on oikein?
[58] Kun olet vastapuolesi kanssa menossa oikeuteen, tee matkalla kaikkesi, että pääsisit sovintoon hä nen kanssaan. Muuten hän raa haa sinut tuomarin eteen, ja tuo mari luo vuttaa sinut vartijalle, joka panee sinut vankilaan.
[59] Usko minua: sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kai ken viimeistä lanttia myöten.»