[1] Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki.
[2] Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esi mies ja hyvin rikas.
[3] Hän halusi nähdä, mikä mies Jee sus oli, mutta ei pienikokoisena yletty nyt kurkistamaan väkijoukon takaa.
[4] Niinpä hän juoksi jonkin mat kaa edemmäs ja kiipesi metsä viikuna puu hun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä.
[5] Mutta tultuaan sille kohtaa Jee sus katsoi ylös ja sanoi: »Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.»
[6] Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen.
[7] Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: »Syntisen mie hen talon hän otti majapaikakseen.»
[8] Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: »Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa ki s konut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.»
[9] Sen kuultuaan Jeesus sanoi hä neen viitaten: »Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. On han hänkin Abrahamin poika.
[10] Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pe lastamaan.»
[11] Niille, jotka olivat tätä kuu le massa, Jeesus esitti vielä vert auk sen, koska hän oli jo lähellä Je ru sa le mia ja monet luulivat Jumalan val ta kunnan ilmestyvän aivan kohta.
[12] Hän sanoi: »Ylhäinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen siellä nimityksen kuninkaaksi ja pa la tak seen sitten takaisin.
[13] Hän kutsui luokseen kymme nen palvelijaansa, antoi heille kulle kin kultarahan ja sanoi: ’Käytt äkää näitä parhaanne mukaan, kunnes minä palaan.’
[14] Hänen maanmiehensä kui ten kin vihasivat häntä ja lähettivät hänen peräänsä lähetystön sanomaan: ’Me emme tahdo sitä miestä kuninkaaksemme.’
[15] »Mies palasi maahansa ku nin kaana. Tultuaan hän kutsutti pal ve li jat luokseen kuullakseen, ku inka tuot tavasti kukin oli saamaansa rahaa käyttänyt.
[16] Ensimmäinen tuli hänen eteensä ja sanoi: ’Herra, antamasi kultaraha on tuottanut kymmenen lisää.’
[17] Kuningas sanoi hänelle: ’Mainio ta! Olet hyvä palvelija. Koska ai van vähässäkin olet ollut us kolli nen, saat hallintaasi kymmenen kaupunkia.’
[18] Toinen tuli ja sanoi: ’Herra, an ta masi kultaraha on tuottanut viisi kultarahaa.’
[19] Hänelle kuningas sanoi: ’Si nut minä panen hallitsemaan viittä kau pun kia.’
[20] »Mutta kun seuraava palvelija tuli, tämä sanoi: ’Herra, tässä on antamasi kultaraha. Olen säi lyttä nyt sitä liinaan käärittynä.
[21] Minä pelkäsin sinua, koska olet armoton mies. Sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.’
[22] Kuningas sanoi hänelle: ’Omien sanojesi mukaan minä sinut tuo mit sen. Sinä kelvoton palvelija! Sinä siis tiesit, että minä olen armoton mies, että otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kyl vä nyt.
[23] Mikset sitten vienyt minun rahaa ni pankkiin, niin että olisin pa lattuani voinut nostaa sen korkoineen?’
[24] »Kuningas sanoi vieressään sei so ville miehille: ’Ottakaa häneltä raha pois ja antakaa se sille, jolla on kymmenen kultarahaa.’
[25] He sanoivat: ’Herra, hänellä on jo kymmenen kultarahaa.’
[26] Mutta hän jatkoi: ’Jokaiselle, jolla on, annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on.
[27] Mutta nuo viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua ku nin kaak seen – tuokaa heidät tänne ja teloittakaa heidät minun edessäni.’»
[28] Tämän sanottuaan Jeesus lähti tois ten edellä nousemaan Jerusalemiin vievää tietä.
[29] Kun hän oli tulossa Öljy mä eksi kutsutulle vuorelle ja oli jo lä hellä Betfagea ja Betaniaa, hän lähetti edeltä kaksi opetuslastaan
[30] ja sanoi: »Menkää tuolla näky vään kylään. Kun tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne.
[31] Jos joku kysyy, miksi te otatte sen, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä.»
[32] Miehet lähtivät ja havaitsivat kaiken olevan niin kuin Jeesus oli heille sanonut.
[33] Kun he olivat irrottamassa varsaa, sen omistajat kysyivät: »Miksi te viette varsan?»
[34] He vastasivat: »Herra tarvitsee sitä.»
[35] He toivat varsan Jeesukselle, heittivät vaatteitaan sen selkään ja auttoivat Jeesuksen ratsaille.
[36] Kun hän sitten ratsasti, opetus lapset levittivät vaatteitaan tielle.
[37] Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslastenjoukko alkoi riemuissaan suureen ää neen ylistää Jumalaa kaikista niistä voi ma teoista, jotka he olivat nä h neet.
[38] He huusivat: – Siunattu hän, ku nin gas, joka tu lee Herran nimessä! Tai vaassa rauha, kunnia korkeuksissa!
[39] Muutamat fariseukset sanoi vat väkijoukon keskeltä Jeesuk selle: »Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!»
[40] Mutta Jeesus vastasi: »Minä sa non teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.»
[41] Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja nä ki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden
[42] ja sanoi: »Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä tur vasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty.
[43] Vielä tulet näkemään ajan, jol loin viholliset rakentavat ympä rillesi vallin, saartavat sinut ja käy vät kimppuusi joka puolelta.
[44] He murskaavat maan tasalle si nut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä ki veä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.»
[45] Jeesus meni temppeliin ja al koi ajaa ulos niitä, jotka siellä kä vivät kauppaa.
[46] Hän sanoi heille: »On kir joi tettu: ’Minun huoneeni on oleva ru ko uk sen huone.’ Mutta te olette teh neet siitä rosvojen luolan.»
[47] Hän opetti sitten joka päivä temppe lissä. Ylipapit, lai no petta jat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä.
[48] He eivät kuitenkaan kek si neet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jat ku vasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.