[1] Kun Jeesus eräänä päivänä taas opetti temppe lissä kan saa ja julisti hyvää sanomaa, ylipapit ja lainopettajat tulivat yhdessä van him pien kanssa hänen luokseen
[2] ja sanoivat hänelle: »Kerro meille, millä valtuuksilla sinä tällaista teet. Kuka on valtuuttanut sinut tä hän?»
[3] Jeesus vastasi heille: »Minäkin teen teille kysymyksen. Sanokaa te minulle,
[4] oliko Johanneksen kaste peräisin taivaasta vai ihmisistä.»
[5] He neuvottelivat keskenään: »Jos sanomme: ’Taivaasta’, hän sanoo: ’Miksi sitten ette uskoneet häntä?’
[6] Jos taas sanomme: ’Ihmisistä’, kansa kivittää meidät, se kun uskoo lujasti, että Johannes oli profeetta.»
[7] Niin he vastasivat, etteivät tienneet sitä.
[8] Silloin Jeesus sanoi: »En minäkään sitten sano teille, millä valtuuksilla minä kaikkea tätä teen.»
[9] Jeesus puhui taas kansalle ja esitti tämän vertauksen:»Mies istutti viinitarhan, vuokrasi sen viljelijöille ja muutti pitkäksi aikaa pois maasta.
[10] »Aikanaan hän sitten lähetti pal ve li jan viinitarhan viljelijöiden luo, jotta nämä antaisivat hänelle osan sadosta. Mutta viljelijät pie k sivät palvelijan ja lähettivät tämän pois tyhjin käsin.
[11] Silloin omistaja lähetti toisen palvelijan. Viljelijät pieksivät tä mänkin, häpäisivät häntä ja lä hettivät hänet pois tyhjin käsin.
[12] Mies lähetti vielä kolmannen palvelijan, mutta tämänkin he hakka si vat verille ja ajoivat tiehensä.
[13] »Mitä minä teen?’ mietti vii ni tar han omistaja. ’Minä lähetän sinne rakkaan poikani. Häneen he var maan kaan eivät uskalla koskea.’
[14] Mutta kun vuokraajat näkivät pojan, he päättelivät yhdessä: ’Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin saamme hänen perintönsä.’
[15] He raahasivat hänet ulos vii ni tar hasta ja tappoivat hänet. – Mitä viinitarhan omistaja nyt tekee heille?
[16] Hän tulee ja ottaa nuo viljelijät hen giltä ja antaa viinitarhansa toi sille.» »Ei, ei!» huusi kansa.
[17] Jeesus katsoi ihmisiin ja sanoi: »Mitä sitten tarkoittaa tämä kir joi tus ten kohta: – Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi.
[18] Kuka ikinä tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, ja kenen päälle tämä kivi kaatuu, sen se murskaa.»
[19] Lainopettajien ja ylipappien teki mieli ottaa Jeesus kiinni siltä seiso malta, mutta he pelkäsivät kansaa. He ymmärsivät, että Jee sus oli ver tauksessaan pu hunut heistä.
[20] Lainopettajat ja ylipapit pitivät Jeesusta silmällä ja lähettivät hänen luokseen hurskaiksi tekeytyviä urkki joita. He pyrkivät saamaan hänet sanoistaan kiinni, jotta voisivat luo vuttaa hänet virkavallan käsiin, maaherran tuomittavaksi.
[21] Miehet sanoivat hänelle: »Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein. Sinä et tee eroa ih mis ten välillä, vaan opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti.
[22] Onko oikein, että me maksamme keisarille veroa, vai ei?»
[23] Jeesus huomasi heidän juo nensa ja sanoi:
[24] »Näyttäkää minulle denaarin raha. Kenen kuva ja nimi siinä on?» »Keisarin», he vastasivat.
[25] Silloin Jeesus sanoi heille: »An ta kaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.»
[26] Niinpä he eivät kansan kuullen saaneet Jeesusta kiinni puheistaan. Jeesuksen vastaus sai heidät ymmälle, ja he vaikenivat.
[27] Jeesuksen luo tuli sitten muu ta mia saddukeuksia, niitä, jotka kiel tä vät ylösnousemuksen. He esittivät hänelle kysymyksen:
[28] »Opettaja, Mooses on säätä nyt näin: ’Jos miehen veli kuolee ja tältä jää vaimo mutta ei lasta, miehen tulee ottaa veljensä vaimo ja hankkia jälkeläinen veljelleen.’
[29] Oli seitsemän veljestä. Vanhin heistä otti vaimon ja kuoli lapsetto mana.
[30] Silloin toinen otti hänet,
[31] sitten kolmas, ja vuorollaan kaikki seitsemän. Kaikki he kuo li vat jättä mättä jälkeensä lapsia.
[32] Lopuksi nainenkin kuoli.
[33] Kenen vaimo tämä nainen on ole va ylösnousemuksessa? Hän hän on ollut kaikkien seitsemän vai mona.»
[34] Jeesus vastasi heille: »Tässä maailmassa otetaan vaimo ja mennään vai moksi.
[35] Mutta tulevassa maailmassa ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi, eivät enää mene naimi siin.
[36] He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Ju ma lan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia.
[37] Ja sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut ker to muksessa palavasta pensaasta. Hän hän sanoo, että Herra on Ab ra ha min Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.
[38] Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä.»
[39] Jotkut lainopettajista sanoivat tähän: »Hyvin vastasit, opettaja.»
[40] Silloin ei enää kenelläkään ollut rohkeutta kysyä häneltä mi tään.
[41] Jeesus kysyi heiltä: »Kuinka voi daan sanoa, että Messias on Daa vi din poika?
[42] Daavid itse sanoo Psalmien kir jassa: – Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni.
[43] Minä kukistan vihollisesi, pa nen heidät korokkeeksi jalkojesi alle.
[44] Daavid siis kutsuu Messiasta herraksi. Kuinka Messias silloin voi olla hänen poikansa?»
[45] Kaiken kansan kuullen Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
[46] »Varokaa lainopettajia! He kulkevat mielellään pitkissä vii to issa ja naut tivat siitä, että heitä ter ve h di tään toreilla, he istuvat synagogassa mielellään etu maisilla istuimilla ja pidoissa kunniapaikalla,
[47] mutta vievät leskiltä talot ja latelevat pitkiä rukouksiaan vain näön vuoksi. Sitä ankarampi tulee ole maan heidän tuomionsa.»