[1] Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa, ja hänen opetus lapsensa katkoivat tähkäpäitä, hier sivät niitä käsissään ja söivät.
[2] Muutamat fariseukset sanoivat: »Miksi teette sellaista, mitä sa pattina ei ole lupa tehdä?»
[3] Jeesus vastasi: »Ettekö ole lu ke neet, mitä Daavid teki, kun hä nen ja hänen miestensä tuli nälkä?
[4] Hän meni Jumalan huoneeseen ja otti uhrileivät, söi ja antoi mie hilleen, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille.»
[5] Ja Jeesus sanoi vielä: »Ihmisen Poika on sapatin herra.»
[6] Eräänä toisena sapattina Jeesus meni synagogaan ja opetti. Siellä oli mies, jonka oikea käsi oli sur kastu nut.
[7] Lainopettajat ja fariseukset pi tivät silmällä, parantaisiko Jeesus sa pattina, sillä he etsivät tilaisuutta nostaak seen syytteen häntä vastaan.
[8] Mutta Jeesus tiesi, mitä heillä oli mielessä. Hän sanoi miehelle, jonka käsi oli surkastunut: »Nouse ja tule tänne eteen.» Mies nousi paikaltaan ja astui esiin.
[9] Jeesus sanoi: »Vastatkaa mi nulle: kumpi on sapattina luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pe las taa ih mis henki vai tuhota ihminen?»
[10] Hän katsoi heitä kaikkia ja sanoi miehelle: »Ojenna kätesi.» Mies teki niin, ja hänen kätensä tuli ennalleen.
[11] Tämä sai lainopettajat ja fa ri seuk set mielettömän raivon val taan, ja he rupesivat suunnitt ele maan, mitä tekisivät Jeesukselle.
[12] Samoihin aikoihin Jeesus meni vuorelle rukoilemaan ja vietti siellä koko yön rukoillen Jumalaa.
[13] Päivän koittaessa hän kutsui luok seen opetuslapsensa ja valitsi hei stä kaksitoista, jotka nimesi aposto leiksi.
[14] Nämä olivat Simon, jolle hän antoi myös nimen Pietari, tämän veli And reas, Jaakob ja Johannes, Fi lippus, Bar tolomeus,
[15] Matteus, Tuomas ja Jaakob Alfeuksen poika, Simon, jota kutsut tiin Kiivailijaksi,
[16] Juudas Jaakobin poika ja Juu das Iskariot, josta tuli kavaltaja.
[17] Jeesus laskeutui vuorelta yh dessä heidän kanssaan ja pysähtyi ta sai selle paikalle. Siellä oli suuri joukko hänen opetuslapsiaan ja pal jon kan saa kaikkialta Juu de asta, Jerusalemista ja rannikolta Tyroksen ja Sidonin seudulta.
[18] Kaikki he olivat tulleet kuu le maan Jeesusta ja hakemaan paran nus ta tauteihinsa. Myös saastaisten henkien vaivaamat tulivat terveiksi.
[19] Jokainen yritti vä en tungoksessa päästä koskettamaan häntä, sillä hänestä lähti voimaa, joka paransi kaikki.
[20] Jeesus katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: »Autuaita olette te kö yhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta.
[21] Autuaita te, jotka nyt olette nä lis sänne: teidät ravitaan. Au tu aita te, jotka nyt itkette: te saatte nauraa.
[22] »Autuaita olette te, kun teitä Ih mi sen Pojan tähden vihataan ja her ja taan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin.
[23] Iloitkaa silloin, hyppikää rie musta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. Samoinhan tekivät heidän isänsä profeetoille.
[24] – Mutta te rikkaat – voi teitä! Te olette jo onnenne saaneet.
[25] Voi teitä, jotka nyt olette kylläi set! Te näette vielä nälkää. Voi teitä, jotka nyt nauratte! Te saatte surra ja itkeä.
[26] »Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Samoinhan tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.
[27] »Mutta teille, jotka minua kuu lette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat.
[28] Siunatkaa niitä, jotka teitä ki roa vat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä.
[29] Jos joku lyö sinua poskelle, tar joa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin.
[30] Anna jokaiselle, joka sinulta pyy tää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie.
[31] »Niin kuin te tahdotte ih mis ten tekevän teille, niin tehkää te heille.
[32] Jos te rakastatte niitä, jotka rakas tavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin rakastavat niitä, joilta itse saavat rakkautta.
[33] Jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä kii tettä vää siinä on? Syntisetkin tekevät niin.
[34] Ja jos te lainaatte niille, joiden uskotte maksavan takaisin, mitä kii tettä vää siinä on? Syntisetkin lainaa vat toisilleen, kun tietävät saa vansa takaisin saman verran.
[35] Ei, rakastakaa vihamiehiänne, teh kää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Sil loin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lap sia, sillä hän on hyvä kiittä mättö mille ja pa hoille.
[36] »Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.
[37] »Älkää tuomitko, niin ei tei täkään tuomita. Älkää julistako ke tään syylliseksi, niin ei teitäkään ju lis teta syyllisiksi. Päästäkää va paaksi, niin teidätkin vapautetaan.
[38] Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ra vis teltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.»
[39] Hän puhui heille vielä vert auk sin: »Miten sokea voisi taluttaa so keaa? Molemmathan siinä putoavat ku oppaan.
[40] Ei oppilas ole opettajaansa ete vämpi, mutta kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen.
[41] »Kuinka näet roskan veljesi sil mässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?
[42] Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa, veli, kun otan roskan sil mäs täsi’? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä te kopyhä! Ota ensin hirsi omasta sil mäs täsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.
[43] »Yksikään hyvä puu ei tee kel vo tonta hedelmää eikä yksikään kel vo ton puu hyvää hedelmää.
[44] Hedelmästään jokainen puu tunne taan. Eihän orjantappuroista koota viikunoita eikä piikkipensaasta poimita rypäleitä.
[45] Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varas tosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.
[46] »Miksi te sanotte minulle: ’Herra, Herra’, mutta ette tee mitä minä sanon?
[47] Minä kerron teille, millainen on se, joka tulee minun luokseni, kuu lee minun sanani ja tekee nii den mukaan.
[48] Hän on kuin mies, joka taloa rakentaessaan kaivoi syvään ja laski pe rustuksen kalliolle. Kun sitten vedet tulvivat ja syöksyivät taloa vasten, ne eivät saaneet sitä horju maan, koska se oli hyvin rakennettu.
[49] Se taas, joka kuulee mutta ei tee, on kuin mies, joka rakensi talon maan pinnalle, ilman pe rus tusta. Kun tulva vedet syöksyivät taloa vasten, se sor tui heti maan tasalle.»