[1] Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko val ta kunnassa oli toimitettava verollepano.
[2] Tämä verollepano oli ensimmäi nen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana.
[3] Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
[4] Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni ve rollepa noa varten Juudeaan, Daa vi din kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun.
[5] Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Ma¬rian kanssa, joka odotti lasta.
[6] Heidän siellä ollessaan tuli Ma rian synnyttämisen aika,
[7] ja hän synnytti pojan, esi koi sensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
[8] Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa.
[9] Yhtäkkiä heidän edessään sei soi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet,
[10] mutta enkeli sanoi heille: »Äl kää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilo sano man, suuren ilon koko kansalle.
[11] Tänään on teille Daavidin kau pun g issa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.
[12] Tämä on merkkinä teille: te löy dät te lapsen, joka makaa ka pa loi tuna seimessä.»
[13] Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sota jouk ko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
[14] – Jumalan on kunnia kor keuk sissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
[15] Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoi vat toisilleen: »Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on ta pah tu nut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.»
[16] He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä.
[17] Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu.
[18] Kaikki, jotka kuulivat pai men ten sanat, olivat ihmeissään.
[19] Mutta Maria kätki syd ämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tut kis teli sitä.
[20] Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.
[21] Kun oli tullut kahdeksas päivä ja lapsi oli ympärileikattava, hän sai nimen Jeesus, jonka enkeli oli il moittanut ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa.
[22] Ja kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti pu h dis tau tua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen,
[23] sillä Herran laissa sanotaan näin: »Jokainen poikalapsi, joka esi koi sena tulee äitinsä kohdusta, on py hi tettävä Herralle.»
[24] Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, »kaksi met sä kyyh kyä tai kyyhkysenpoikaa».
[25] Jerusalemissa eli hurskas ja ju ma laapel käävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille lu vattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään.
[26] Pyhä Henki oli hänelle il moittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun.
[27] Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne te hdäk seen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä,
[28] hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
[29] – Herra, nyt sinä annat pal ve li jasi rauhassa lähteä, niin kuin olet lu vannut.
[30] Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
[31] jonka olet kaikille kansoille val mis tanut:
[32] valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kan sallesi Israelille.
[33] Jeesuksen isä ja äiti olivat ih meis sään siitä, mitä hänestä sanot tiin.
[34] Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: »Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israeli laiset kompastuvat ja monet nou se vat. Hänet on pantu mer kiksi, jota ei tunnusteta,
[35] ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset.»
[36] Siellä oli myös naisprofeetta Hanna, Asserin heimoon kuu lu van Penuelin tytär. Hän oli jo hy vin vanha. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta,
[37] mutta nyt hän oli ollut leskenä jo kahdeksankymmenenneljän vuo den ajan. Hän ei poistunut temppe listä minnekään, vaan pal veli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen.
[38] Juuri sillä hetkellä hän tuli pai kalle, ja hän ylisti Jumalaa ja pu hui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.
[39] Kun he olivat tehneet kaiken, mitä Herran laki vaati, he pa la si vat Galileaan kotikaupunkiinsa Nasaretiin.
[40] Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seu rasi häntä.
[41] Jeesuksen vanhemmat me nivät joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille.
[42] Kun Jeesus oli tullut kah den toista vuoden ikään, he taas juhlan ai kaan matkasivat sinne, niin kuin tapa oli.
[43] Juhlapäivien päätyttyä he lä h tivät paluumatkalle, mutta poika jäi vanhempien huomaamatta Jerusalemiin.
[44] Nämä luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päi vän matkan, ennen kuin alkoivat haeskella häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta.
[45] Kun he eivät löytäneet häntä, he palasivat Jerusalemiin jatkaen ets in täänsä.
[46] Kolmen päivän kuluttua he löy sivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä.
[47] Kaikki, jotka kuulivat mitä hän pu hui, ihmettelivät hänen ymmärrys tään ja hänen antamiaan vastauksia.
[48] Hänet nähdessään vanhemmat hämmästyivät kovasti, ja hänen äitinsä sanoi: »Poikani, miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsi neet sinua, ja me olimme jo huolissamme.»
[49] Jeesus vastasi heille: »Mitä te mi nua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?»
[50] Mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän tällä tarkoitti.
[51] Jeesus lähti kotimatkalle heidän kanssaan, tuli Nasaretiin ja oli heille kuuliainen. Kaiken, mitä oli tapahtu nut, hänen äitinsä kätki sydämeensä.
[52] Jeesukselle karttui ikää ja vii sautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä.