[1] Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullak seen häntä.
[2] Fariseukset ja lainopettajat sanoi vat paheksuen: »Tuo mies hy väk syy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.»
[3] Silloin Jeesus esitti heille ver tauk sen:
[4] »Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa au tio maa han, niin totta kai hän jättää ne yh deksän kymmen täyhdeksän, lä h tee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen.
[5] Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen,
[6] ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystä vänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lam paani, joka oli ka doksissa.’
[7] Minä sanon teille: näin on taivaas sakin. Yhdestä syntisestä, joka kään tyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäy h deksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.
[8] »Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen.
[9] Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löy sin rahan, jonka olin kadottanut.’
[10] Yhtä lailla, sen sanon teille, iloit se vat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.»
[11] Jeesus jatkoi: »Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.
[12] Nuorempi heistä sanoi is älleen: ’Isä, anna minulle osuuteni omaisuu des tasi.’ Isä jakoi omaisuu tensa poi kien kesken.
[13] Jo muutaman päivän päästä nuo rempi kokosi kaikki varansa ja lä hti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää.
[14] Kun hän oli pannut kaiken me ne mään, siihen maahan tuli an kara nälänhätä, ja hän joutui kärsi mään puutetta.
[15] Silloin hän meni erään sikä läi sen miehen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi.
[16] Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu.
[17] »Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: ’Minun isäni palkka lai silla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään.
[18] Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen teh nyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vas taan.
[19] En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota mi nut palkkalaistesi joukkoon.’
[20] Niin hän lähti isänsä luo. »Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hä net ja heltyi. Hän juoksi poi kaa vas taan, sulki hänet syli insä ja suuteli häntä.
[21] Poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoi nen, että minua kutsutaan pojaksesi.’
[22] Mutta isä sanoi pal ve li joilleen: ’Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hä nelle sormus sormeen ja kengät jal kaan.
[23] Tuokaa syöttövasikka ja teu ras ta kaa se. Nyt syödään ja vie te tään ilojuhlaa!
[24] Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.’ Niin alkoi iloinen juhla.
[25] »Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän sieltä palatessaan lä hestyi kotia, hän kuuli laulun, soiton ja tanssin.
[26] Hän huusi luokseen yhden pal ve li joista ja kysyi, mitä oli te keillä.
[27] Palvelija vastasi: ’Veljesi tuli kotiin, ja isäsi käski teurastaa sy öttö va si kan, kun sai hänet terveenä takaisin.’
[28] Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä tuli ulos ja suostutteli häntä,
[29] mutta hän vastasi: ’Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hy väk sesi enkä ole kertaakaanjättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole kos kaan antanut mi nulle edes vuohipahaistajuhliakseni ystävieni kanssa.
[30] Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuu tesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!’
[31] Isä vastasi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun.
[32] Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli ka dok sissa mutta on nyt löytynyt.’»