[1] Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamu var hai sella menivät haudalle ja otti vat hankkimansa tu oksuöljyt mukaan.
[2] He havaitsivat, että kivi oli vie ri tetty haudan suulta,
[3] ja kun he menivät sisälle hau taan, he eivät löytäneet Herran Jeesuk sen ruumista.
[4] Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa.
[5] Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoi vat heille: »Miksi etsitte elä vää kuolleiden joukosta?
[6] Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa:
[7] ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten kä siin ja ristiinnaulitaan, mutta kol man tena päivänä hän nousee kuolleista.’»
[8] Silloin he muistivat, mitä Jee sus oli puhunut.
[9] Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista ope tu slap selle ja kaikille muille.
[10] Nämä naiset olivat Magdalan Ma ria, Johanna ja Jaakobin äiti Ma ria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille,
[11] mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä.
[12] Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan si sään hän näki ainoastaan kää rin lii nat, ja hän lähti pois ihmetellen mie lessään sitä, mikä oli ta pahtunut.
[13] Samana päivänä oli kaksi opetus lasta menossa Emmausni mi seen kylään, jonne on Jerusalemista noin kahden tunnin kä velymatka.
[14] He keskustelivat kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut.
[15] Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan.
[16] He eivät kuitenkaan tunteneet hän tä, sillä heidän silmänsä olivat kuin sokaistut.
[17] Jeesus kysyi heiltä: »Mistä te oikein keskustelette, matkamiehet?» He pysähtyivät murheellisina,
[18] ja toinen heistä, Kleopas ni mel tään, vastasi: »Taidat olla Je ru sa le missa ainoa muukalainen, joka ei tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut.»
[19] »Mitä te tarkoitatte?» Jeesus ky syi. He vastasivat: »Sitä, mitä ta pah tui Jeesus Nasaretilaiselle. Se mies oli tosi profeetta, voimallinen sanoissa ja teoissa, sekä Ju ma lan että kai ken kansan edessä.
[20] Meidän ylipappimme ja halli tusmiehemme luovuttivat hänet tuo mitta vaksi kuolemaanja ristiinnaulitsivat hänet.
[21] Me kuitenkin olimme eläneet sii nä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin. Eikä siinä kaikki. Tänään on jo kolmas päivä siitä kun se tapahtui,
[22] ja nyt ovat muutamat naiset mei dän joukostamme saattaneet meidät kerta kaikkiaan hämmennyk siin. He kävivät varhain aamulla haudalla
[23] mutta eivät löytäneet hänen ruu mis taan. Sieltä tultuaan he lisäksi kertoivat nähneensä näyn: en ke leitä, jotka sanoivat, että Jeesus elää.
[24] Muutamat meistä menivät sil loin haudalle ja totesivat, että asia oli niin kuin naiset olivat sanoneet. Jee susta he eivät nähneet.»
[25] Silloin Jeesus sanoi heille: »Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hi taita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet?
[26] Juuri niinhän Messiaan piti kär siä ja sitten mennä kirkkau teensa.»
[27] Ja hän selitti heille Moo sek se sta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.
[28] He olivat jo saapumassa kylään, jonne olivat menossa. Jeesus oli jat ka vi naan matkaansa,
[29] mutta he estivät häntä lä h te mästä ja sanoivat: »Jää meidän lu oksemme. Päivä on jo kääntymässä il taan.» Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen.
[30] Kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Ju ma laa, mursi leivän ja antoi sen heille.
[31] Silloin heidän silmänsä au keni vat ja he tunsivat hänet. Mutta samas sa hän jo oli poissa heidän näky vistään.
[32] He sanoivat toisilleen: »Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?»
[33] Heti paikalla he lähtivät mat kaan ja palasivat Jerusalemiin. Siellä oli vat koolla yksitoista ope tu slasta ja muut heidän joukkoonsa kuuluvat.
[34] Nämä sanoivat: »Herra on to della noussut kuolleista! Hän on il mes ty nyt Simonille.»
[35] Nuo kaksi puolestaan ker toi vat, mitä matkalla oli tapahtunut ja mi ten he olivat tunteneet Jeesuk sen, kun hän mursi leivän.
[36] Kun he vielä puhuivat tästä, yhtäkkiä Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi: »Rauha teille.»
[37] He pelästyivät suunnatto masti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen.
[38] Mutta Jeesus sanoi heille: »Miksi te olette noin kau huissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä?
[39] Katsokaa minun käsiäni ja jal ko jani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.»
[40] Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa.
[41] Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jee sus kysyi: »Onko teillä täällä mitään syötävää?»
[42] He antoivat hänelle palan pa is tettua kalaa
[43] ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi.
[44] Jeesus sanoi heille: »Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Moo sek sen laissa, profeettojen kirjoissa ja psal meissa on minusta kir joi tettu.»
[45] Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset.
[46] Hän sanoi heille: »Näin on kir joi tettu. Kristuksen tuli kärsiä kuo lema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista,
[47] ja kaikille kansoille, Jerusalemis ta alkaen, on hänen ni messään saar nattava parannusta ja syntien anteeksiantamista.
[48] Te olette tämän todistajat.
[49] Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kau pung issa, kunnes saatte va rustuksek senne voiman korkeudesta.»
[50] Jeesus vei opetuslapset ulos kau pungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siu nasi heidät.
[51] Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen.
[52] He kumartuivat maahan asti ja osoittivat hänelle kunnioitustaan, ja sitten he riemua täynnä palasivat Jerusalemiin.
[53] He olivat alati temppelissä ja ylis tivät Jumalaa.