[1] Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkai li vat, mitä hän tekisi.
[2] Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhöä sairastava mies.
[3] Jeesus kääntyi lainopettajien ja fari seusten puoleen ja kysyi: »Onko sapattina lupa parantaa vai ei?»
[4] He eivät sanoneet siihen mi tään. Silloin Jeesus kosketti mie stä, pa ransi hänet ja lähetti hänet pois.
[5] Sitten hän taas kysyi: »Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sa patti?»
[6] Tähän he eivät kyenneet vas taa maan.
[7] Jeesus pani merkille, että vieraat pyrkivät aterialla asettumaan par haille paikoille. Niinpä hän esitti heille vertauksen:
[8] »Kun sinut on kutsuttu pitoihin, älä asetu kunniapaikalle. Joku vie rais ta saattaa olla sinua arvokkaampi,
[9] ja isäntä, joka on teidät mo lemmat kutsunut, tulee sanomaan si nulle: ’Anna tämä paikka hänelle.’ Silloin joudut nolona siirtymään viimeiselle sijalle.
[10] Ei – kun sinut kutsutaan, valitse pöydässä kaikkein vaa ti mattomin paikka. Silloin isäntä tulee ja sanoo sinulle: ’Ystäväni, siirry tänne lä hemmäksi’, ja sinä saat suuren kunnian kaikkien vieraiden nähden.
[11] Joka itsensä korottaa, se alenne taan, ja joka itsensä alentaa, se ko ro te taan.»
[12] Sitten Jeesus sanoi talon is ännälle: »Kun järjestät päivälliset tai illalli set, älä kutsu ystäviäsi, älä vel jiäsi, sukulaisiasi äläkä rikkaita naa pu reita. Hehän saattavat vuo rostaan kut sua sinut, ja näin sinä saat kaikesta palkan.
[13] Ei – kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja so keita.
[14] Autuas olet, kun aika tulee, sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua. Sinä saat palkkasi silloin, kun van hurskaat herätetään kuolleista.»
[15] Tämän kuullessaan sanoi eräs pöytävieraista Jeesukselle: »Au tuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa.»
[16] Jeesus vastasi näin: »Eräs mies jär jesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita.
[17] Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsu tu ille: ’Tulkaa, kaikki on jo val miina.’
[18] Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita. ’Olen ostanut pellon’, sanoi yksi, ’minun täytyy mennä katsomaan sitä. Su ot han anteeksi, etten pääse tulemaan.’
[19] ’Ostin viisi härkäparia’, sanoi toinen, ’ja olen lähdössä kokeile maan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’
[20] Kolmas sanoi: ’Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.’
[21] »Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vi has tui ja sanoi palvelijalle: ’Mene kiireesti kaupungin kaduille ja to reille ja tuo tänne köyhät ja raa ja ri kot, sokeat ja rammat.’
[22] Palvelija tuli sanomaan: ’Herra, olen tehnyt niin kuin käskit, mutta vielä on tilaa.’
[23] Silloin herra sanoi: ’Mene maan teille ja kylien kujille ja vaadi ih mi siä tulemaan, jotta taloni täyttyisi.
[24] Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kut suin, ei pääse minun pitopöytääni!’»
[25] Jeesuksen mukana kulki suuri joukko ihmisiä. Hän kääntyi ja sanoi heille:
[26] »Jos joku tulee minun lu ok seni mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elä mäs tään, hän ei voi olla minun ope tu slapseni.
[27] Joka ei kanna ristiään ja kulje mi nun jäljessäni, ei voi olla minun opetuslapseni.
[28] Jos joku teistä aikoo rakentaa tornin, niin kai hän ensin istuutuu arvioimaan kustannuksia nä hdäk seen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi.
[29] Muuten voi käydä niin, että hän laskee perustuksen mutta joutuu jättä mään työn kesken. Silloin kaikki, jotka tämän näkevät, alkavat pilkata häntä:
[30] ’On siinäkin mies! Alkoi ra ken taa, mutta kesken se jäi.’
[31] »Tai jos kuningas on lähdössä taisteluun toista kuningasta vas taan, niin kai hän ensin istuutuu har kit se maan, pystyykö hän kymmenellätuhannella miehellä kohtaamaan vihollisen, joka on tulossa kahdenkym menentuhannen miehen voimalla.
[32] Ellei hän siihen pysty, hän lä hettää rauhanneuvottelijoita, kun vi holli nen on vielä kaukana.
[33] »Tietäkää siis: yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on.
[34] »Suola on tarpeellista. Mutta jos suolakin menettää makunsa, millä se saadaan taas suolaiseksi?
[35] Ei sillä ole käyttöä, ei pellossa eikä tunkiossa. Pois se heitetään. Jolla on korvat, se kuulkoon!»