[1] Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hä nel le näyttääkseen palvelijoilleen, mi tä pian on tapahtuva. Jumala lä hetti enkelinsä ja ilmoitti kaiken tämän palvelijalleen Johannekselle,
[2] joka nyt omalla todistuksellaan vahvistaa Jumalan sanan ja Jee suk sen Kristuksen todistuksen, kaiken minkä on nähnyt.
[3] Autuas se, joka tämän toisille lukee, autuaat ne, jotka kuulevat nämä ennussanat ja ottavat var teen sen, mitä tähän kirjaan on kirjoitettu, sillä hetki on lähellä.
[4] Johannes tervehtii Aasian maakunnan seitsemää seurakuntaa. Armoa ja rauhaa teille häneltä, jo ka on, joka oli ja joka on tuleva, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edes sä,
[5] ja Jeesukselta Kristukselta, luotettavalta todistajalta, joka on esikoisena noussut kuolleista ja on maailman kuninkaiden hallitsija! Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään vapauttanut meidät synneistämme,
[6] hänelle, joka on tehnyt meidät kuningassuvuksi ja Jumalan, Isän sä, papeiksi, hänelle kunnia ja valta aina ja ikuisesti! Aamen.
[7] – Katso, hän tulee pilvissä! Kaikki ihmiset näkevät hänet, nekin, jotka hänet lävistivät,ja hänen tullessaan vaikeroivat maa ilman kaikki kansat. Näin on käy vä. Aamen.
[8] »Minä olen A ja O, alku ja lop pu», sanoo Herra Jumala, hän, jo ka on, joka oli ja joka on tuleva, Kaikkivaltias.
[9] Minä, veljenne Johannes, jolla on sama ahdinko, valtakunta ja Jeesukselta tuleva kestävyys kuin teillä, olin joutunut Patmosnimiselle saarelle, koska olin julistanut Jumalan sanaa ja todistanut Jee suksesta.
[10] Herran päivänä Henki valtasi minut, ja minä kuulin takaani ko van äänen, kuin olisi torveen puhallettu.
[11] Ääni sanoi: »Kirjoita, mitä näet, ja lähetä kirja seitsemälle seurakunnalle: Efesokseen, Smyr naan, Pergamoniin, Tyatiraan, Sardekseen, Filadelfiaan ja Laodi keaan.»
[12] Käännyin nähdäkseni, mikä ääni minulle puhui, ja kun kään nyin, näin seitsemän kultajalkaista lamppua
[13] ja lamppujen keskellä hah mon, joka oli ihmisen kaltainen. Hänellä oli yllään pitkä viitta ja rinnan ympärillä kultainen vyö.
[14] Hänen päänsä ja hiuksensa hohtivat valkoisina kuin val koi nen villa, kuin lumi, ja hänen sil män sä olivat kuin tulen liekit.
[15] Hänen jalkansa välkehtivät kuin sulatusuunissa hehkuva prons si, ja hänen äänensä oli kuin suurten vesien pauhu.
[16] Hänellä oli oikeassa kä des sään seitsemän tähteä, hänen suus taan pisti esiin kaksiteräinen, te rä vä miekka, ja hänen kasvonsa oli vat kuin loistava keskipäivän aurinko.
[17] Hänet nähdessäni minä vai vuin hänen jalkoihinsa kuin kuol lut. Mutta hän laski oikean kä ten sä päälleni ja sanoi: »Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja vii mei nen,
[18] iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.
[19] Kirjoita siis, mitä näet: se, mikä on nyt, ja se, mikä on myö hem min tapahtuva.
[20] Sinä näit seitsemän tähteä oi keas sa kädessäni ja seitsemän kultajalkaista lamppua, ja niiden salaisuus on tämä: seitsemän tähteä ovat seitsemän seurakunnan enkelit, ja seitsemän lamppua ovat ne seitsemän seurakuntaa.