[1] Minä kuulin, kuinka temppelistä anottiin kovalla ää nel lä seitsemälle enkelille: »Men kää! Tyhjentäkää Jumalan vihan seitsemän maljaa maan päälle.»
[2] Ensimmäinen enkeli lähti ja tyhjensi maljansa maan päälle. Silloin tuli pahoja märkiviä haa vo ja niihin ihmisiin, joilla oli pe don merkki ja jotka kumarsivat sen kuvaa.
[3] Toinen enkeli tyhjensi maljansa mereen. Meri muuttui kuin kuol leen vereksi, ja kaikki meressä elä vä kuoli.
[4] Kolmas enkeli tyhjensi mal jan sa virtoihin ja vesien läh tei siin, ja ne muuttuivat vereksi.
[5] Minä kuulin, kuinka vesien enkeli sanoi: – Vanhurskas olet sinä, joka olet ja joka olit, sinä Py hä, joka annoit nämä tuomiot!
[6] He ovat vuodattaneet pyhien ja profeettojen verta, ja verta sinä pa nit heidät juomaan. He saavat an sion sa mukaan.
[7] Sitten kuulin alttarin sanovan: – Niin, Herra Jumala, Kaik ki val ti as! Oikeat ja vanhurskaat ovat sinun tuomiosi.
[8] Neljäs enkeli tyhjensi maljansa aurinkoon, ja aurinko sai vallan korventaa ihmisiä tulellaan.
[9] Ihmiset paahtuivat kovassa hel tees sä mutta herjasivat Jumalaa, jonka vallassa nämä vitsaukset olivat. He eivät kääntyneet, eivät antaneet kunniaa Jumalalle.
[10] Viides enkeli tyhjensi maljan sa pe don valtaistuimelle, ja pe don valtakunta pimeni. Ihmiset purivat tuskissaan kielensä verille
[11] mutta herjasivat taivaan Ju ma laa tuskansa ja haavojensa täh den. He eivät kääntyneet, eivät luo pu neet pahoista teoistaan.
[12] Kuudes enkeli tyhjensi mal jansa suureen Eufratvirtaan. Vir ran vesi kuivui, ja niin aukeni tie idän kuninkaille.
[13] Minä näin, kuinka lo hi käär meen suusta, pedon suusta ja vää rän profeetan suusta lähti kolme saastaista henkeä, jotka olivat sammakon näköisiä.
[14] Ne ovat pahoja henkiä, jotka tekevät ihmeitä, ja ne lähtivät ko ko a maan maanpiirin kaikki ku nin kaat taisteluun, joka käydään Jumalan, Kaikkivaltiaan, suu re na päivänä.
[15] »Minä tulen kuin varas. Au tuas se, joka valvoo ja pitää huo len vaatteistaan, ettei joutuisi hä pe ään, kulkemaan alasti kaikkien nähden.»
[16] Henget kokosivat kuninkaat paikkaan, jonka nimi on hepreaksi Harmageddon.
[17] Seitsemäs enkeli tyhjensi mal jansa ilmaan. Silloin kuului temp pe lin valtaistuimelta mah ta va ääni, joka sanoi: »Hetki on tullut.»
[18] Salamat leimusivat, ukkonen jylisi, ja tuli ankara maanjäristys, niin ankara järistys, ettei sellaista ole ollut koko sinä aikana, jonka ihminen on ollut maan päällä.
[19] Suuri kaupunki hajosi kol meen osaan, ja joka maassa kau pun git sortuivat. Jumala ei ollut unohtanut suurta Babylonia, vaan se joutui juomaan täyden maljan hänen vihansa ja vimmansa vii niä.
[20] Kaikki saaret katosivat, eikä vuoria näkynyt enää.
[21] Isoja, järkälemäisiä rakeita satoi taivaalta ihmisten päälle, ja ihmiset herjasivat Jumalaa tämän raevitsauksen tähden, sillä vitsaus oli tavattoman ankara.