[1] Tämän jälkeen näin taas yhden en kelin tulevan alas taivaasta. Hänellä oli suuri valta, ja hänen kirkkautensa valaisi koko maan.
[2] Hän huusi kovalla äänellä: »Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon! Siitä on tullut pahojen henkien tyyssija ja kaikkien saastais ten henkien ja kaikkien saas tais ten ja inhottavien lintujen pesäpaikka.
[3] Sen porton viiniä, vihan viiniä, ovat kaikki kansat juoneet, kaikki maailman kuninkaat ovat irs tail leet hänen kanssaan, ja kaik ki maailman kauppamiehet ovat rikas tu neet hänen vauraudestaan ja ylellisestä elämästään.»
[4] Minä kuulin taivaasta toi sen kin ää nen, joka sanoi: »Lähtekää pois, jättäkää hänet, te, jotka olet te minun kansaani, ettette joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä ettekä jäisi alttiiksi niille vit sauksille, joilla häntä lyödään.
[5] »Hänen syntiensä röykkiö ulot tuu jo taivaaseen asti, eikä Jumala unohda hänen pahoja tekojaan.
[6] Tehkää hänelle niin kuin hän on teh nyt muille, maksakaa kak sin verroin hänen teoistaan. Sii hen maljaan, johon hän on toisille juomansa sekoittanut, sekoittakaa häntä itseään varten kahta kat kerampi juoma.
[7] Minkä hän on mainetta ja rik kaut ta ahnehtinut, saman verran antakaa hänelle tuskaa ja mur het ta. Hän vakuuttelee yhä itselleen: ’Minä olen kuningatar ja istun valtaistuimella. Leski en ole, su rua en ikinä koe.’
[8] Sen tähden häneen iskevät yh te nä ja samana päivänä kaikki hänelle langetetut vitsaukset, rut to, murhe ja nälkä, ja hänet polte taan tuhkaksi. Väkevä on Herra Jumala, joka hänet on tuominnut!
[9] »Maailman kuninkaat, jotka ovat hänen kanssaan irstailleet ja mässäilleet, itkevät ja valittavat häntä, kun näkevät savun nou sevan hänen roviostaan.
[10] He seisovat loitolla, kauhuis saan siitä, miten häntä piinataan. He sanovat: – Voi si nua, suuri kau punki! Voi sinua, Babylon, mah tava kaupunki: het kes sä tuli si nun tuomiosi.
[11] »Maailman kauppamiehet it ke vät ja surevat häntä, sillä enää ei kukaan osta heidän tavaroitaan:
[12] ei kultaa, hopeaa, jalokiviä ei kä helmiä, ei pellavakangasta, ei purppurakangasta, ei silkkiä eikä helakanpunaisia kankaita, ei tuok su vaa tuijapuuta, ei norsunluusta eikä jalopuusta teh ty jä esineitä, ei pronssi, rauta eikä marmoritöitä,
[13] ei kanelia eikä muita maus tei ta, ei suitsukkeita, ei hajuvoiteita eikä suitsutuspihkaa, ei viiniä eikä öljyä, ei hienoja jauhoja eikä vil jaa, ei nautakarjaa, ei lampaita, ei hevosia eikä vaunuja, ei orjia, ih mi siä ruumiineen ja sieluineen.
[14] – Hedelmät, joita koko sydä mestäsi himoitsit, ovat nyt pois sa, kaikki komeutesi ja koreutesi on mennyttä, eikä se milloinkaan palaa.
[15] »Noiden tavaroiden kaup piaat, nuo, jotka ovat rikastuneet porton vauraudesta, seisovat loi tol la, kauhuissaan siitä, miten hän tä piinataan. He itkevät ja va lit ta vat:
[16] – Voi sinua, suuri kaupunki! Sinä pukeuduit pellavaan, purppu raiseen ja helakanpunaiseen pu kuun, sinun ylläsi kimalsivat kulta, jalokivet ja helmet,
[17] mutta hetkessä on rikkautesi tuhoutunut. »Myös kaikki laivurit ja purjehtijat, kaikki merimiehet ja muut merenkulkijat seisoivat loitolla,
[18] ja kun he näkivät savun nou se van hänen roviostaan, he huu si vat: ’Mikä veti vertoja tälle suurelle kaupungille?’
[19] He ripottivat hiekkaa hiuk siinsa ja huusivat itkien ja va lit ta en: – Voi suurta kaupun kia, jonka vauraudesta rikastuivat kaik ki merenkulkijat! Se on hetkessä tuhoutunut.
[20] »Iloitse sen lopusta, taivas, iloitkaa, kaikki pyhät, kaikki apos tolit ja profeetat! Jumala on tuo min nut sen, joka tuomitsi tei dät.»
[21] Muuan mahtava enkeli otti ison kiven, myllynkiven ko koi sen, heitti sen mereen ja sanoi: – Näin paiskataan pois Babylon, tuo suuri kaupunki, eikä sitä löydetä enää.
[22] Enää ei kuulla kaduillasi harpunsoittoa, ei laulua, ei huilun eikä torven ääntä. Enää ei ole min kään ammatin taitajaa, ei kuulla jauhinkiven jyrinää.
[23] Enää ei nähdä lampun valoa, ei kuulla sulhasen, ei morsiamen iloista ääntä. Sinun kauppiaasi olivat maan mahtavia, sinä lumo sit noitakeinoillasi kansat ja johdit ne harhaan.
[24] Sinun käsiäsi tahrasi pro feet tojen ja pyhien veri, maa il man kaikkien murhattujen veri.