[1] Juudas, Jeesuksen Kristuksen pal ve lija, Jaakobin veli, tervehtii kutsuttuja, joita Isä Jumala ra kas taa ja varjelee Jeesusta Kristusta varten.
[2] Tulkoon laupeus, rauha ja rakkaus yhä runsaampana osaksenne.
[3] Rakkaat ystävät! Hartaasti olen halunnut kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, ja nyt sain ai heen kehottaa teitä taistelemaan sen uskon puolesta, joka pyhille on kertakaikkisesti annettu.
[4] Teidän joukkoonne on näet lui ker rellut ihmisiä, joista jo kauan on ollut tuomio kirjoitettuna. Nämä jumalattomat kääntävät meidän Jumalamme armon riettaudeksi ja kieltävät ainoan Valtiaamme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen.
[5] Vaikka te kaiken tiedättekin, tah don silti muistuttaa teitä siitä, että Herra kyllä ensin pelasti kan san sa Egyptistä mutta tuhosi sitten ne, jotka eivät uskoneet.
[6] Ja niitä enkeleitä, jotka eivät pi tä neet kiinni korkeasta ase mas taan vaan hylkäsivät omat asuin si jan sa, hän pitää pimeydessä ikui sis sa kah leissa suurta tuomion päivää varten.
[7] Niin kävi myös Sodoman ja Go morran ja muiden sen seudun kau pun kien, jotka samalla tavoin an tau tui vat siveettömyyden ja luonnonvastaisten himojen valtaan: niiden saama rangaistus on varoittava esimerkki, joka muistuttaa ikuisesta tulesta.
[8] Yhtä kaikki nämä hurmahenget tekevät samalla tavoin. He saastutta vat ruumiinsa, halveksivat Her raa ja hänen valtaansa ja herjaavat henkivaltoja.
[9] Ei edes ylienkeli Mikael, kiistellessään Mooseksen ruumiista Paholaisen kanssa, rohjennut her jata eikä tuomita tätä, vaan sanoi: »Nuhdelkoon Herra sinua!»
[10] Mutta nämä ihmiset herjaavat sitä, mitä eivät tunne, ja sillä, min kä he luonnostaan, järjettömien elä in ten tavoin tuntevat, he saattavat itsensä turmioon.
[11] Voi heitä! He ovat lähteneet Kainin tielle, palkan toivossa he ovat harhautuneet Bileamin jäl jil le, ja Korahin tavoin he ovat ka pi noinnillaan hankkineet itselleen tuhon.
[12] Nämä ihmiset ovat häpeätah roja teidän rakkaudenaterioillanne, kun he mässäilevät mis tään piittaamatta. He ovat pai me nia, jot ka huo leh ti vat vain itsestään. He ovat pilviä, jotka tuuli vie ja jotka eivät vettä anna, puita, jotka syksyllä eivät kanna hedelmää, kahdesti kuolleita, juuriltaan repäistyjä,
[13] pärskyviä meren aaltoja, joi den vaahtoharjana on heidän hä peänsä, radaltaan harhautuneita tähtiä, joille ikuisiksi ajoiksi on varattuna synkin pimeys.
[14] Heistä on myös ennustanut He nok, Aadamista seitsemäs: »Kat so, Herra tulee pyhiensä tu hat lukuisen joukon kanssa
[15] ja panee jokaisen tuomiolle. Hän rankaisee kaikkia jumalattomia jokaisesta teosta, jonka he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kai kis ta julkeista pu heis ta, joita nuo juma latto mat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet.»
[16] Nuo ihmiset ovat osaansa tyy ty mättömiä valittelijoita, jotka elä vät himojensa vallassa. Hei dän puheensa ovat suurellisia, ja omaa etuaan tavoitellen he mielistelevät ihmisiä.
[17] Rakkaat ystävät! Muistakaa te, mitä Herramme Jeesuksen Kris tuksen apostolit ovat ennalta puhu neet.
[18] Hehän sanoivat teille, että lo pun aikoina tulee pilkkaajia, jot ka elävät jumalattomien himojensa vallassa.
[19] Nämä luokittelevat ihmisiä, vaikka itse ovat ajatuksiltaan maal lisia, Henkeä vailla.
[20] Rakkaat ystävät, rakentakaa te edel leen elämäänne pyhimmän us konne perustalle, Pyhässä Hengessä rukoillen.
[21] Pysykää Jumalan rak kau des sa ja odottakaa, että Herramme Jee sus Kristus armossaan johtaa meidät ian ka ikki seen elämään.
[22] Armahtakaa niitä, jotka epäi le vät.
[23] Pelastakaa ne, jotka voitte, temmat kaa heidät tulesta! Toisia taas sää likää kavahtaen heitä, in hotkaa jopa hei dän ruumiinsa tahraamaa vaatetta.
[24] Hänen, jolla on voima var jel la teidät lankeamasta ja riemun vallitessa asettaa tei dät tahrat tomina kirkkautensa eteen,
[25] ainoan Jumalan, hänen, joka on pelastanut meidät Jeesuksen Kris tuk sen, meidän Herramme kautta, hänen on kirkkaus, korkeus, voima ja valta, ennen ai ko jen alkua, nyt ja ikuisesti. Aamen.