[1] Minä näin taas taivaalla suuren ja ihmeellisen tunnusmerkin: seitsemän enkeliä, seitsemän vitsauksen toimeenpanijat. Nämä vitsaukset ovat vii mei set, niihin tyhjentyy Jumalan viha.
[2] Minä näin kuin kristallisen me ren, joka välkehti tulta. Tuon kris tallimeren rannalla seisoivat pe dosta voiton saaneet, ne, jotka ei vät olleet kumartaneet sen ku vaa eivätkä ottaneet merkkiä, jos sa on sen nimen luku. Heillä oli kä sis sään Jumalan harput,
[3] ja he lauloivat Mooseksen, Ju ma lan palvelijan, ja Karitsan lau lua: – Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias! Oikeat ja todet ovat sinun tiesi, sinä kansojen ku nin gas!
[4] Kuka ei sinua pelkäisi, Herra, kuka ei ylistäisi nimeäsi? Sinä yk sin olet pyhä. Kaikki kansat tu le vat eteesi ja kumartavat si nua, sil lä sinun oikeat tuomiosi ovat tulleet julki.
[5] Tämän jälkeen minä näin, kuin ka taivaan temppeli, todistuksen teltta, avattiin
[6] ja temppelistä tuli ulos seit se män enkeliä, seitsemän vitsauksen toimeenpanijat. Heidän pukunsa oli puhtaan valkoista pellavaa, ja rinnan ympärillä heillä oli kul tai nen vyö.
[7] Yksi neljästä olennosta antoi näille seitsemälle enkelille seit se män kultaista maljaa, jotka olivat täynnä Jumalan vihaa, hänen, joka elää aina ja ikuisesti.
[8] Jumalan kirkkaus ja voima täyt ti temppelin savulla, niin ettei ku kaan voinut mennä sisälle temp pe liin, ennen kuin nuo seit semän enkeliä olivat panneet seit se män vitsausta täytäntöön.