[1] Sitten näin tämän: Karitsa seisoi Siionin vuo rel la, ja hänen kanssaan oli sataneljäkymmentäneljätuhatta ihmistä, joi den otsaan oli kirjoitettu hänen ni men sä ja hänen Isänsä nimi.
[2] Minä kuulin taivaasta äänen, joka oli kuin suurten vesien pauhu tai kuin ukkosen jylinä. Ääni, jon ka kuulin, oli myös kuin harppujen helinää ja harpunsoittajien lau lua.
[3] Valtaistuimen edessä ja neljän olennon ja vanhinten edessä lau let tiin uutta laulua, jota ei voinut oppia kukaan muu kuin nuo sataneljäkymmentäneljätuhatta, jot ka on ostettu maan päältä.
[4] He eivät ole tahranneet itseään naisten kanssa vaan ovat py sy neet puhtaina kuin neitsyet, ja he seu raa vat Karitsaa, minne hän me nee kin. Heidät on ostettu ih mis ten joukosta esikoislahjaksi Ju ma lal le ja Karitsalle.
[5] Valhetta ei heidän suustaan ole kuultu, he ovat puhtaita ja virheet tömiä.
[6] Minä näin taas uuden enkelin, joka lensi korkealla taivaan la el la. Hänen tehtävänään oli julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkail le, kaikille kansoille, hei moil le, kielille ja maille.
[7] Hän kuulutti kovalla äänellä: »Pelätkää Jumalaa ja antakaa hä nel le kunnia – hänen tuomionsa aika on tullut! Kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet.»
[8] Hänen jäljessään tuli toinen enkeli, joka kuulutti: »Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon, tuo portto, joka iljetyksillään on vie tel lyt kaikki kansat juomaan vi han viiniä.»
[9] Näiden kahden jäljessä tuli vie lä kolmas enkeli, joka kuulutti kovalla äänellä: »Se, joka ku mar taa petoa ja sen kuvaa ja ottaa ot saan sa tai käteensä sen merkin,
[10] joutuu yhtä lailla juomaan Jumalan vihan viiniä, joka laimen tamattomana on kaadettu Ju ma lan vihan maljaan. Häntä kidute taan tulessa ja rikin katkussa py hi en enkelien ja Karitsan edes sä.
[11] Tulesta, joka ihmisiä kiduttaa, nousee savu aina ja ikuisesti. Heil lä ei ole päivän, ei yön lepoa – ei niillä, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa, eikä kenelläkään, joka ottaa pedon nimen merkikseen.
[12] Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä, niiltä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen.»
[13] Minä kuulin taivaasta äänen, joka sanoi: »Kirjoita: Autuaita ne, jotka tästä lähtien kuolevat Her ran omina. He ovat autuaita, sa noo Henki. He saavat levätä vai vois taan, sillä heidän tekonsa seu raa vat heitä.»
[14] Sitten näin tämän: Oli val koi nen pilvi, ja pilven päällä istui joku ihmisen kaltainen, jolla oli pääs sään kultainen seppele ja kädes sään terävä sirppi.
[15] Temppelistä tuli toinen en ke li, joka kovalla äänellä huusi pil ven päällä istuvalle: »Pane sirppisi työhön ja leikkaa, nyt on sadon korjuun aika. Maan sato on kypsä korjattavaksi.»
[16] Silloin se, joka istui pilvellä, heitti sirppinsä maan päälle, ja niin korjattiin maan sato.
[17] Taivaan temppelistä tuli taas enkeli, ja hänelläkin oli terävä sirp pi.
[18] Myös alttarista tuli enkeli, se jolla on tuli vallassaan, ja hän huusi kovalla äänellä sille enke lille, jolla oli terävä sirppi: »Pane terävä sirppisi työhön ja korjaa tertut maan viinitarhasta. Ry pä leet ovat kypsyneet.»
[19] Silloin enkeli heitti sirppinsä maan päälle, korjasi sadon maan viinitarhasta ja heitti rypäletertut suureen altaaseen, Jumalan vihan viinikuurnaan.
[20] Rypäleet poljettiin altaassa kaupungin ulkopuolella, ja verta pursui niin, että veri vielä tu han nen kuudensadan stadionmitan päässä ulottui hevosen kuolaimiin asti.