[1] Minä näin, että valtaistuimellaistuvan oikeassa kädessä oli kirjakäärö. Se oli kirjoitettu täy teen molemmin puolin ja sinetöity seitsemällä sinetillä.
[2] Ja minä näin mahtavan en ke lin, joka kuulutti kovalla äänellä: »Kuka on arvollinen avaamaan kirjan ja murtamaan sen sinetit?»
[3] Mutta ei ollut ketään, ei tai vaas sa, ei maan päällä eikä maan alla, joka olisi kyennyt avaamaan kir jan tai edes katsomaan siihen.
[4] Minä itkin katkerasti, kun ei löytynyt ketään, joka olisi ollut arvollinen avaamaan kirjan tai katsomaan siihen.
[5] Mutta yksi vanhimmista sanoi minulle: »Älä itke. Juudan hei mon leijona, Daavidin juuriverso, on saanut voiton! Hän avaa kirjan ja murtaa kaikki seitsemän sinettiä.»
[6] Ja minä näin, että val tais tui men ja neljän olennon edessä van hinten keskellä seisoi karitsa. Se oli kuin teurastettu, ja sillä oli seit se män sarvea ja seitsemän sil mää – ne Jumalan seitsemän hen keä, jotka on lähetetty kaikkialle maailmaan.
[7] Se astui lähemmäs ja otti kirjan valtaistuimella istuvan oikeasta kädestä.
[8] Kun Karitsa otti kirjan, ne nel jä olen toa ja kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyivät hänen eteensä. Vanhimmilla oli kaikilla harppu ja kultamalja täynnä uhrisavua, pyhien rukouksia.
[9] He lauloivat uuden laulun: – Sinä olet arvollinen ottamaan kir jan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinut on teurastettu, olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmisiä kai kis ta heimoista, kaikista kielistä, kan sois ta ja maista.
[10] Olet tehnyt heistä kuningassuvun, meidän Jumalamme pap pe ja; he tulevat hallitsemaan maan päällä.
[11] Valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ympärillä näin suuren joukon enkeleitä ja kuulin heidän äänensä. Heitä oli lukemattomia, kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhat ta ja tuhat kertaa tuhat,
[12] ja he lausuivat kovalla ää nel lä: – Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rik kauden, viisauden ja voiman, kun ni an, kirkkauden ja ylistyksen.
[13] Ja minä kuulin, kuinka kaikki luodut taivaassa, maan päällä, maan alla ja meressä, kaikki mitä niissä on, lausuivat: – Hänen, joka istuu valtaistuimella, hänen ja Karitsan on ylistys, kunnia, kirk ka us ja mahti aina ja ikuisesti.
[14] Ne neljä olentoa sanoivat: »Aamen», ja vanhimmat heit täy tyi vät kasvoilleen ja osoittivat kunnioitustaan.