[1] Viides enkeli puhalsi torveensa. Silloin minä näin, että tai vaas ta oli pudonnut maahan tähti. Sille annettiin syvyyden kuilun avain,
[2] ja se avasi tuon syvyyteen vie vän kuilun. Kuilusta nousi savua kuin suuresta uunista, ja savu pimensi auringon ja ilman.
[3] Savusta levisi maan päälle heinäsirkkoja, ja niille annettiin sama valta kuin on skorpioneilla maan päällä.
[4] Niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa kedon ruohoa ei vät kä mitään muutakaan vihantaa eivätkä yhtään puuta, vaan ai noas taan niitä ihmisiä, joilla ei ole otsassaan Jumalan sinettiä.
[5] Heitäkään ne eivät saaneet tap paa, ainoastaan piinata viiden kuukauden ajan. Tuska, jonka ne ihmiselle tuottavat, on samanlainen kuin skorpionin piston tuottama.
[6] Sinä aikana ihmiset etsivät kuo le maa mutta eivät löydä, he ha lu a vat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä.
[7] Heinäsirkat olivat näöltään kuin taisteluun varustettuja hevosia. Niillä oli päässään kullalta ki maltavat seppeleet, niiden kas vot olivat kuin ihmisen kasvot,
[8] ja niillä oli naisen tukan kal tai nen tukka. Niiden hampaat olivat kuin lei jonan hampaat,
[9] ja niillä oli rintapanssarit, jotka olivat kuin rautaa. Niiden siivistä lähti samanlainen jyminä kuin sotavaunuista, joita monet hevoset täyttä laukkaa vetävät taisteluun.
[10] Niillä oli pyrstö ja pistin kuin skorpioneilla, ja pyrstöllään ne saivat tehdä ihmisille pahaa vii den kuukauden ajan.
[11] Kuninkaanaan niillä oli sy vyy den enkeli, hepreankieliseltä nimel tään Abaddon, kreikankieliseltä Apollyon.
[12] Ensimmäinen voihuuto on ohi. Mutta sen jälkeen tulee vielä kaksi huutoa.
[13] Kuudes enkeli puhalsi tor veensa. Silloin kuulin, kuinka Ju ma lan edessä olevan kultaisen alt ta rin sarvista tuli ääni,
[14] joka sanoi kuudennelle tor veaan soittaneelle enkelille: »Pääs tä irti ne neljä enkeliä, jotka ovat kahleissa suuren Eufratvirran rannalla.»
[15] Niin päästettiin irti nämä nel jä enkeliä, jotka olivat valmiina tätä tuntia, päivää, kuukautta ja vuotta varten: niiden oli määrä surmata kolmannes ihmiskunnasta.
[16] Niillä oli ratsuväkeä kaksi kymmentätuhatta kertaa kymmenentuhatta sotilasta; minä kuulin joukkojen lukumäärän.
[17] Tällaisia olivat näyssäni ratsut ja ratsastajat: niillä oli tulipunaiset, savunsiniset ja rikinkeltaiset rintapanssarit, ja hevosilla oli kuin leijonan pää ja niiden suusta suitsi tulta, savua ja rikin katkua.
[18] Näihin kolmeen vitsaukseen – tuleen, savuun ja rikin katkuun, jotka suitsivat hevosten suusta – kuoli kolmannes ihmiskuntaa.
[19] Hevosten voima oli niiden suussa ja hännässä. Häntä oli kuin käärme, ja sillä oli käärmeen pää, jolla se tuotti tuhoa.
[20] Loput ihmiset, ne jotka eivät kuolleet näihin vitsauksiin, eivät kuitenkaan lakanneet palvomasta kättensä töitä. He kumarsivat yhä pahoja henkiä ja kullasta, ho peasta, pronssista, kivestä ja puus ta tekemiään jumalankuvia, jotka eivät voi nähdä, eivät kuulla eivätkä kävellä.
[21] He eivät kääntyneet, he eivät luopuneet murhatöistään eivätkä taioistaan, eivät siveettömästä elä mäs tä eivätkä varastamisesta.