[1] Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. En sim mäi nen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää.
[2] Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jeru¬salem, laskeutui tai vaas ta Jumalan luota juhlaasuisena, niin kuin morsian, joka on kaunis tettu sulhasta varten.
[3] Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sa noi: »Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu hei dän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan,
[4] ja hän pyyhkii heidän sil mis tään joka ainoan kyyneleen. Kuo le maa ei enää ole, ei murhetta, va litusta eikä vaivaa, sillä kaikki en tinen on kadonnut.»
[5] Valtaistuimella istuva lausui: »Uudeksi minä teen kaiken.» Hän sanoi: »Kirjoita nämä sanat muis tiin. Ne ovat luotettavat ja todet.»
[6] Vielä hän sanoi minulle: »Nyt ne ovat käyneet toteen. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Sille, jolla on jano, minä annan lahjaksi vet tä elämän veden lähteestä.
[7] Tämä on voittajan palkinto. Minä olen hänen Jumalansa, ja hän on minun poikani.
[8] Mutta pelkurit, luopiot ja ilje tys ten kumartajat, murhamiehet ja irstailijat, noidat, epäjumalien palvelijat ja kaikki valheen orjat saavat tämän pal kan: he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen kes kel le. Tämä on toi nen kuolema.»
[9] Yksi niistä seitsemästä enke listä, joilla oli seitsemässä mal jassaan seitsemän viimeistä vitsausta, tuli luokseni ja puhui mi nulle. Hän sanoi: »Tule, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon.»
[10] Henki valtasi minut, ja enkeli vei minut suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka las keu tui taivaasta, Jumalan luota.
[11] Se loisti Jumalan kirkkautta, se säihkyi kuin kallein jalokivi, kuin kristallinkirkas jaspis.
[12] Sitä ympäröi suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista port tia, ja niitä vartioi kaksitoista en ke liä. Portteihin oli hakattu Isra e lin kahdentoista heimon nimet.
[13] Idän puolella oli kolme port tia, pohjoisessa kolme, etelässä kolme ja lännessä kolme porttia.
[14] Kaupungin muurissa oli kaksitoista peruskiveä, ja niissä oli kaksitoista nimeä, Karitsan kahdentoista apostolin nimet.
[15] Enkelillä, joka minulle pu hui, oli kultainen mittakeppi kau pun gin sekä sen porttien ja muurin mittaamista varten.
[16] Kaupunki oli neliön muo toi nen, yhtä leveä kuin pitkä. Enkeli mittasi kaupungin kepillään ja sai tulokseksi kaksitoistatuhatta stadionmittaa; pituus, leveys ja korkeus olivat kaikki tämänsuu ruiset.
[17] Hän mittasi myös muurin, ja se oli sataneljäkymmentäneljä kyynärää – enkeli käytti siinä ihmismittaa.
[18] Muuri oli rakennettu jaspis ki vestä, ja kaupunki oli kimmel tävää, lasinkirkasta kul taa.
[19] Kaupunginmuurin perustukset oli kaunistettu kaikenlaisilla kalliilla kivillä. Ensimmäisenä pe ruskivenä oli jaspis, toisena safiiri, kolmantena kalsedoni, neljänte nä smaragdi,
[20] viidentenä sardonyksi, kuudentena karneoli, seitsemäntenä krysoliitti, kahdeksantena berylli, yhdeksäntenä topaasi, kymmenentenä krysopraasi, yhdentenätoista hyasinttikivi ja kahdente na toista ametisti.
[21] Porttitorneina oli kaksitoista helmeä – kukin kahdestatoista tornista oli tehty yhdestä helmestä. Kaupungin valtakatu oli kultaa, puhdasta kuin läpinäkyvä lasi.
[22] Temppeliä en kaupungissa nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa.
[23] Kaupunki ei myöskään tar vit se valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa.
[24] Kansat kulkevat sen valossa, ja maailman kuninkaat tuovat sin ne mahtinsa kaiken loiston.
[25] Sen portteja ei suljeta päi väs ai kaan, ja yötä siellä ei olekaan.
[26] Kaikki kansojen kalleudet ja ihanuudet tuodaan sinne.
[27] Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ai no as taan ne, joiden nimet on kir joitet tu Karitsan elämänkirjaan.