[1] Kun Karitsa avasi seitsemännen sinetin, taivaassa syntyi hiljaisuus, ja sitä kesti puolen tun nin verran.
[2] Minä näin, kuinka niille seitse mälle enkelille, jotka sei soi vat Jumalan edessä, annettiin seitsemän torvea.
[3] Vielä tuli yksi enkeli, joka aset tui alttarin ääreen kädessään kul tai nen suitsutusastia. Hänelle an net tiin paljon suitsuketta, jotta hän valtaistuimen edessä olevalla kul tai sella alttarilla liittäisi suitsutusuhrin kaikkien pyhien rukouksiin.
[4] Niin nousi suitsutuksen savu enkelin kädestä Jumalan eteen yhdessä pyhiltä tulevien rukous ten kanssa.
[5] Enkeli otti suitsutusastian, täyt ti sen alttarin tulella ja sinkosi tulen alas maan päälle, ja ukkonen jylisi, salamat leimusivat ja maa järähteli.
[6] Ne seitsemän enkeliä, joilla oli seitsemän torvea, valmistautuivat puhaltamaan torviinsa.
[7] Ensimmäinen enkeli puhalsi torveensa. Silloin tuli rakeita ja tulenlieskoja ja niiden seassa ver ta, ja ne iskivät maahan. Kol mannes maasta paloi, kolmannes puis ta paloi, ja samoin paloi kaikki vi hanta ruoho.
[8] Toinen enkeli puhalsi torveen sa. Silloin syöksyi me reen jokin, mikä oli suuri kuin vuori ja liekehti tulta. Kolmannes me res tä muuttui vereksi,
[9] kolmannes meressä elävistä eläimistä kuoli ja kolmannes lai vois ta tuhoutui.
[10] Kolmas enkeli puhalsi tor veensa. Silloin putosi taivaalta suu ri, soihtuna palava tähti, ja maa han pudotessaan se täytti kol man neksen virroista ja vesien läh teis tä.
[11] Tähden nimi oli Koiruoho. Kol man nes vesistä muuttui kar vaaksi kuin koiruoho, ja mo net ihmiset kuolivat vedestä, kos ka se oli tullut myrkylliseksi.
[12] Neljäs enkeli puhalsi tor veen sa. Silloin kolmannes auringosta, kolmannes kuusta ja kol man nes tähdistä sammui, niin että ne pimenivät kolmanneksen. Päivä menetti kolmanneksen valostaan, ja samoin synkkeni yö.
[13] Silloin näin kotkan, joka lensi korkealla taivaan laella ja huusi kovalla äänellä: »Voi! Voi! Voi nii tä, jotka asuvat maan päällä! Vielä tulevat torvet soimaan, vie lä puhaltaa torveensa kolme enkeliä.»