[1] Tämän jälkeen näin neljä enkeliä, jotka seisoivat maan nel jällä kulmalla ja pidättelivät maan neljää tuulta, ettei mikään niistä puhaltaisi yli maan ja me ren eikä vasten ainoatakaan puuta.
[2] Ja vielä näin yhden enkelin, joka nousi idästä kantaen elävän Jumalan sinettiä. Hän huusi ko val la äänellä noille neljälle enkelille, joille oli annettu valta hä vit tää maata ja merta:
[3] »Älkää hävittäkö maata, älkää merta älkääkä puita, ennen kuin olemme painaneet sinetin mei dän Jumalamme palvelijoiden otsaan.»
[4] Minä kuulin myös sinetillä merkittävien määrän. Sinetin sai sataneljäkymmentäneljätuhatta, ja heitä oli kaikista Israelin heimoista:
[5] Juudan heimosta sai sinetin kaksitoistatuhatta, Ruubenin hei mos ta kaksitoistatuhatta, Gadin heimosta kaksitoistatuhatta,
[6] Asserin heimosta kaksitoistatuhatta, Naftalin heimosta kaksi tois tatuhatta, Manassen heimosta kaksitoistatuhatta,
[7] Simeonin heimosta kaksitoistatuhatta, Leevin heimosta kaksi toistatuhatta, Isaskarin heimosta kaksitoistatuhatta,
[8] Sebulonin heimosta kaksitoistatuhatta, Joosefin heimosta kak sitoistatuhatta ja Benjaminin heimosta kaksitoistatuhatta.
[9] Tämän jälkeen näin suuren kasanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He sei soivat valtaistuimen ja Ka rit san edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa
[10] ja huusivat kovalla äänellä: – Pelastuksen tuo meidän Juma lamme, hän, joka istuu valtaistuimella, hänja Karitsa!
[11] Kaikki enkelit seisoivat val taistui men, vanhinten ja neljän olennon ympärillä, ja he heittäytyivät kasvoilleen valtaistuimen eteen ja osoittivat Jumalalle kun nioitustaan
[12] sanoen: – Aamen. Ylistys ja kirk kaus, viisaus, kiitos, kunnia, valta ja voima meidän Juma lallemme aina ja ikuisesti! Aamen.
[13] Yksi vanhimmista kysyi mi nul ta: »Keitä nämä valkea vaat teiset ovat? Mistä he ovat tulleet?»
[14] Minä vastasin: »Herra, sinä sen tiedät.» Hän sanoi minulle: – Nämä ovat päässeet suuresta ah din gos ta. He ovat pesseet vaatteen sa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
[15] Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja pal ve le vat häntä hänen pyhäkössään päi vin ja öin, ja hän, joka istuu valtaistuimella, on levittänyt telttansa heidän ylleen.
[16] Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko ei kä paahtava helle.
[17] Karitsa, joka on val tais tui men edessä, kaitsee heitäja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.