[1] Viisaus on talonsa rakentanut, veistänyt seitsemän pylvästänsä.
[2] Hän on teuraansa teurastanut, viininsä sekoittanut ja myöskin pöytänsä kattanut.
[3] Hän on palvelijattarensa lähettänyt kutsua kuuluttamaan kaupungin kumpujen rinteiltä:
[4] »Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne». Sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:
[5] »Tulkaa, syökää minun leipääni ja juokaa viiniä, minun sekoittamaani.
[6] Hyljätkää yksinkertaisuus, niin saatte elää, ja astukaa ymmärryksen tielle.» –
[7] Joka pilkkaajaa ojentaa, saa itsellensä häpeän, ja häpeäpilkun se, joka jumalatonta nuhtelee.
[8] Älä nuhtele pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi; nuhtele viisasta, niin hän sinua rakastaa.
[9] Anna viisaalle, niin hän yhä viisastuu; opeta vanhurskasta, niin hän saa oppia lisää.
[10] Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. –
[11] »Sillä minun avullani päiväsi enenevät ja jatkuvat elämäsi vuodet.
[12] Jos olet viisas, olet omaksi hyväksesi viisas; ja jos olet pilkkaaja, saat sinä sen yksin kestää.»
[13] Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä.
[14] Hän istuu talonsa ovella, istuimella kaupungin kummuilla,
[15] kutsumassa ohikulkijoita, jotka käyvät polkujansa suoraan eteenpäin:
[16] »Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne». Ja sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:
[17] »Varastettu vesi on makeata, ja salattu leipä on suloista».
[18] Eikä toinen tiedä, että haamuja on siellä, että hänen kutsuvieraansa ovat tuonelan laaksoissa.