[1] Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?
[2] Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.
[3] Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:
[4] »Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.
[5] Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.
[6] Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;
[7] sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.
[8] Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.
[9] Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.
[10] Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.
[11] Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.
[12] Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.
[13] Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.
[14] Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.
[15] Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.
[16] Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.
[17] Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
[18] Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.
[19] Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.
[20] Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,
[21] antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.
[22] Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.
[23] Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.
[24] Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
[25] Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,
[26] kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
[27] Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
[28] kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
[29] kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,
[30] silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;
[31] leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.
[32] Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!
[33] Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.
[34] Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!
[35] Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.
[36] Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa.»