[1] Salomon sananlaskut. Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä poika on äidillensä murheeksi.
[2] Vääryyden aarteet eivät auta, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
[3] Herra ei salli vanhurskaan nälkää nähdä, mutta jumalattomien himon hän luotansa työntää.
[4] Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastuttaa.
[5] Taitava poika kokoaa kesällä, kunnoton poika elonaikana nukkuu.
[6] Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta väkivaltaa kätkee jumalattomien suu.
[7] Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.
[8] Viisassydäminen ottaa käskyt varteen, mutta hulluhuulinen kukistuu.
[9] Joka nuhteettomasti vaeltaa, vaeltaa turvassa, jonka tiet ovat väärät, se joutuu ilmi.
[10] Joka silmää iskee, saa aikaan tuskaa, ja hulluhuulinen kukistuu.
[11] Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suu kätkee väkivaltaa.
[12] Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.
[13] Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!
[14] Viisaat kätkevät, minkä tietävät, mutta hullun suu on läheinen turmio.
[15] Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vaivaisten köyhyys on heidän turmionsa.
[16] Vanhurskaan hankkima on elämäksi, jumalattoman saalis koituu synniksi.
[17] Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy.
[18] Joka salavihaa pitää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä.
[19] Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.
[20] Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalattomien äly on tyhjän veroinen.
[21] Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä.
[22] Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää.
[23] Tyhmälle on iloksi ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus.
[24] Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa; mutta mitä vanhurskaat halajavat, se annetaan.
[25] Tuulispään käytyä ei jumalatonta enää ole, mutta vanhurskaan perustus pysyy iäti.
[26] Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjillensä.
[27] Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät.
[28] Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu.
[29] Herran johdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijäin turmio.
[30] Vanhurskas ei ikinä horju, mutta jumalattomat eivät saa asua maassa.
[31] Vanhurskaan suu kasvaa viisauden hedelmän, mutta kavala kieli hävitetään.
[32] Vanhurskaan huulet tietävät, mikä otollista on, mutta jumalattomien suu on sulaa kavaluutta.