[1] Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
[2] ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.
[3] Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
[4] Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
[5] Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa.
[6] Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.
[7] Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.
[8] Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,
[9] ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,
[10] ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon
[11] ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa
[12] ja sanomaan: »Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
[13] Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
[14] Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen.»
[15] Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.
[16] Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!
[17] Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.
[18] Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.
[19] Armas peura, suloinen vuorikauris – hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.
[20] Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?
[21] Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.
[22] Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.
[23] Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.