[1] Poikani, jos olet ketä lähimmäisellesi taannut, lyönyt kättä vieraalle;
[2] jos olet kietoutunut oman suusi sanoihin, joutunut suusi sanoista kiinni,
[3] niin tee toki, poikani, pelastuaksesi tämä, koska olet joutunut lähimmäisesi kouriin: Mene, heittäydy maahan ja ahdista lähimmäistäsi;
[4] älä suo silmillesi unta äläkä silmäluomillesi lepoa.
[5] Pelastaudu käsistä niinkuin gaselli, niinkuin lintu pyydystäjän käsistä.
[6] Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.
[7] Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa,
[8] se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana.
[9] Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloinka nouset unestasi?
[10] Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin,
[11] niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin asestettu mies.
[12] Kelvoton ihminen, väärä mies on se, joka kulkee suu täynnä vilppiä,
[13] silmää iskee, jaloillaan merkkiä antaa, sormillansa viittoo,
[14] kavaluus mielessä, pahaa aina hankitsee, riitoja rakentaa.
[15] Sentähden hänen turmionsa tulee yhtäkkiä, tuokiossa hänet rusennetaan, eikä apua ole.
[16] Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:
[17] ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,
[18] sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,
[19] väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.
[20] Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta.
[21] Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille.
[22] Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot, herätessäsi sinua puhutelkoot.
[23] Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie,
[24] että varjeltuisit pahasta naisesta, vieraan vaimon liukkaasta kielestä.
[25] Älköön sydämesi himoitko hänen kauneuttaan, älköönkä hän sinua katseillaan vangitko.
[26] Sillä porttonaisen tähden menee leipäkakkukin, ja naitu nainen pyydystää kallista sielua.
[27] Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta?
[28] Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä?
[29] Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo: ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen kajoaa.
[30] Eikö halveksita varasta, vaikka hän olisi nälissään varastanut hengenpiteikseen?
[31] Onhan hänen, jos tavataan, seitsenkertaisesti korvattava, annettava kaikki talonsa varat.
[32] Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee.
[33] Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois.
[34] Sillä luulevaisuus nostaa miehen vihan, ja säälimätön on hän koston päivänä.
[35] Ei hän huoli mistään lunastusmaksusta, ei suostu, vaikka kuinka lahjaasi lisäät.