[1] Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.
[2] Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.
[3] Hullun suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.
[4] Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.
[5] Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita.
[6] Pilkkaaja etsii viisautta turhaan, mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.
[7] Menet pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia.
[8] Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.
[9] Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.
[10] Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua.
[11] Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa.
[12] Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.
[13] Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.
[14] Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.
[15] Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.
[16] Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton.
[17] Pikavihainen tekee hullun töitä, ja juonittelija joutuu vihatuksi.
[18] Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden, mutta mielevät tiedon kruunuksensa.
[19] Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.
[20] Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.
[21] Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!
[22] Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!
[23] Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.
[24] Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.
[25] Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.
[26] Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin.
[27] Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
[28] Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio.
[29] Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.
[30] Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.
[31] Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.
[32] Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.
[33] Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.
[34] Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.
[35] Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.