[1] Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.
[2] Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?
[3] Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.
[4] Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: »Missä väkijuomaa?»
[5] Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä saädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.
[6] Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.
[7] Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.
[8] Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.
[9] Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.
[10] Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.
[11] Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.
[12] Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.
[13] Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.
[14] Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.
[15] Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.
[16] Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.
[17] Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.
[18] Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.
[19] Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.
[20] Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.
[21] Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.
[22] Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.
[23] Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.
[24] Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.
[25] Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.
[26] Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.
[27] Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.
[28] Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:
[29] »Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä».
[30] Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!
[31] Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.