[1] Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana soveltuu tyhmälle kunnia.
[2] Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy.
[3] Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään!
[4] Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.
[5] Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.
[6] Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana.
[7] Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa.
[8] Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle.
[9] Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa.
[10] Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa.
[11] Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa.
[12] Näet miehen, viisaan omissa silmissään – enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
[13] Laiska sanoo: »Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla».
[14] Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa.
[15] Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen.
[16] Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti.
[17] Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu.
[18] Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia,
[19] on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: »Leikillähän minä sen tein».
[20] Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora.
[21] Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies.
[22] Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.
[23] Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.
[24] Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä.
[25] Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä.
[26] Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.
[27] Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää.
[28] Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan.