[1] Eriseurainen noudattaa omia pyyteitään; kaikin neuvoin hän riitaa haastaa.
[2] Tyhmän halu ei ole ymmärrykseen, vaan tuomaan julki oma mielensä.
[3] Kunne jumalaton tulee, tulee ylenkatsekin, ja häpeällisen menon mukana häväistys.
[4] Syviä vesiä ovat sanat miehen suusta, ovat virtaava puro ja viisauden lähde.
[5] Ei ole hyvä pitää syyllisen puolta ja vääräksi vääntää syyttömän asiaa oikeudessa.
[6] Tyhmän huulet tuovat mukanaan riidan, ja hänen suunsa kutsuu lyöntejä.
[7] Oma suu on tyhmälle turmioksi ja omat huulet ansaksi hänelle itselleen.
[8] Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.
[9] Joka on veltto toimessansa, se on jo tuhontekijän veli.
[10] Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.
[11] Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, ja korkean muurin kaltainen hänen kuvitteluissaan.
[12] Kukistumisen edellä miehen sydän ylpistyy, mutta kunnian edellä käy nöyryys.
[13] Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.
[14] Miehekäs mieli pitää sairaankin pystyssä, mutta kuka voi kantaa murtunutta mieltä?
[15] Tietoa hankkii ymmärtäväisen sydän, tietoa etsii viisasten korva.
[16] Lahja avartaa alat ihmiselle ja vie hänet isoisten pariin.
[17] Käräjissä on kukin ensiksi oikeassa, mutta sitten tulee hänen riitapuolensa ja ottaa hänestä selvän.
[18] Arpa riidat asettaa ja ratkaisee väkevien välit.
[19] Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat.
[20] Suunsa hedelmästä saa mies vatsansa kylläiseksi, saa kyllikseen huultensa satoa.
[21] Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää.
[22] Joka vaimon löysi, se onnen löysi, sai Herralta mielisuosion.
[23] Köyhä puhuu pyydellen, mutta rikas vastaa tylysti.
[24] Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on myös ystäviä, veljiäkin uskollisempia.