[1] Kun istut aterialle hallitsijan seurassa, niin pidä tarkoin mielessä, kuka edessäsi on,
[2] ja pane veitsi kurkullesi, jos olet kovin nälkäinen.
[3] Älä himoitse hänen herkkujansa, sillä ne ovat petollisia ruokia.
[4] Älä näe vaivaa rikastuaksesi, lakkaa käyttämästä ymmärrystäsi siihen.
[5] Kun silmäsi siihen lentävät, on rikkaus mennyttä; sillä se saa siivet kuin kotka, joka lentää taivaalle.
[6] Älä syö pahansuovan leipää äläkä himoitse hänen herkkujansa.
[7] Sillä niinkuin hän mielessään laskee, niin hän menettelee: hän sanoo sinulle: »Syö ja juo», mutta hänen sydämensä ei ole sinun puolellasi.
[8] Syömäsi palan sinä olet oksentava, ja suloiset sanasi sinä tuhlasit turhaan.
[9] Älä puhu tyhmän kuullen, sillä hän katsoo ymmärtäväiset sanasi ylen.
[10] Älä siirrä ikivanhaa rajaa äläkä mene orpojen pelloille.
[11] Sillä heidän sukulunastajansa on väkevä, ja hän ajaa heidän asiansa sinua vastaan.
[12] Tuo sydämesi kuritettavaksi ja korvasi taidon sanojen ääreen.
[13] Älä kiellä poikaselta kuritusta, sillä jos lyöt häntä vitsalla, säästyy hän kuolemasta.
[14] Vitsalla sinä häntä lyöt, tuonelasta hänen sielunsa pelastat.
[15] Poikani, jos sinun sydämesi viisastuu, niin minunkin sydämeni iloitsee;
[16] ja sisimpäni riemuitsee, jos sinun huulesi puhuvat sitä, mikä oikein on.
[17] Älköön sydämesi kadehtiko jumalattomia, mutta kiivaile aina Jumalan pelon puolesta,
[18] niin sinulla totisesti on tulevaisuus, ja toivosi ei mene turhaan.
[19] Kuule, poikani, ja viisastu, ja ohjaa sydämesi oikealle tielle.
[20] Älä oleskele viininjuomarien parissa äläkä lihansyömärien.
[21] Sillä juomari ja syömäri köyhtyy, ja unteluus puettaa ryysyihin.
[22] Kuule isääsi, joka on sinut siittänyt, äläkä äitiäsi halveksi, kun hän on vanhennut.
[23] Osta totuutta, älä myy, osta viisautta, kuria ja ymmärrystä.
[24] Ääneen saa riemuita vanhurskaan isä; joka viisaan on siittänyt, sillä on ilo hänestä.
[25] Olkoon sinun isälläsi ja äidilläsi ilo, sinun synnyttäjäsi riemuitkoon.
[26] Anna sydämesi, poikani, minulle, ja olkoot minun tieni sinun silmissäsi mieluiset.
[27] Sillä portto on syvä kuoppa, ja vieras vaimo on ahdas kaivo.
[28] Vieläpä hän väijyy kuin rosvo, ja hän kartuttaa uskottomia ihmisten seassa.
[29] Kenellä on voivotus, kenellä vaikerrus? Kenellä torat, kenellä valitus? Kenellä haavat ilman syytä? Kenellä sameat silmät?
[30] Niillä, jotka viinin ääressä viipyvät, jotka tulevat makujuomaa maistelemaan.
[31] Älä katsele viiniä, kuinka se punoittaa, kuinka se maljassa hohtaa ja helposti valahtaa alas.
[32] Lopulta se puree kuin käärme ja pistää kuin myrkkylisko.
[33] Silmäsi outoja näkevät, ja sydämesi haastelee sekavia.
[34] Sinusta on kuin makaisit keskellä merta, on kuin maston huipussa makaisit.
[35] »Löivät minua, mutta ei koskenut minuun; pieksivät minua, mutta en tiennyt mitään. Milloinkahan herännen? Tahdonpa taas hakea tätä samaa.»