[1] Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut,
[2] viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi,
[3] taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi,
[4] mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille.
[5] Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta
[6] ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa.
[7] Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.
[8] Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta,
[9] sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.
[10] Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.
[11] Jos he sanovat: »Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi;
[12] nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset;
[13] me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla;
[14] heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla» –
[15] älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa.
[16] Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta.
[17] Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. – Mutta turhaan:
[18] omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä.
[19] Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen.
[20] Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla;
[21] meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo:
[22] Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa?
[23] Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne.
[24] Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,
[25] vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini,
[26] niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;
[27] kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.
[28] Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä.
[29] Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa
[30] eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi,
[31] saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.
[32] Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa.
[33] Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.