[1] – Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne.
[2] Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu, sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut kaikista sen synneistä.
[3] Ääni huutaa: – Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme!
[4] Täyttykööt notkot, alentukoot huiput, mäet madaltukoot, vuorten louhikot tasoittukoot!
[5] Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä. Näin on Herra puhunut.
[6] Ääni sanoo: – Julista! Ja minä kysyn: – Mitä minun pitää julistaa? – Ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka!
[7] Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, kun Herran henkäys koskettaa sitä. Niin! Ruohoa ovat ihmiset.
[8] Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti.
[9] Nouse korkealle vuorelle, Siion, ilosanoman tuoja! Korota äänesi, Jerusalem, ilosanoman saattaja! Korota äänesi, älä pelkää! Julista Juudan kaupungeille: – Teidän Jumalanne tulee!
[10] Itse Herra tulee suuressa voimassaan, hän hallitsee vahvalla kädellään. Hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa laumaa, jonka on omakseen hankkinut,
[11] paimenen lailla hän kaitsee sitä, omin käsin hän kokoaa sen yhteen. Karitsoita hän kantaa sylissään, emolampaita hän ohjailee eteenpäin.
[12] Kuka mittasi kourallaan meren vedet, kuka kämmenensä leveydellä taivaat? Kenen mittakuppiin mahtui kaikki maan tomu, kenen vaaka punnitsi vuoret ja kukkulat?
[13] Kuka on ohjannut Herran henkeä, kuka neuvonut ja opettanut häntä?
[14] Kenen kanssa hän on neuvotellut, kuka on antanut hänelle ohjeita? Kuka on johtanut hänet oikeuden poluille ja opettanut häntä, kuka osoittanut hänelle viisauden tien?
[15] Ovathan kaikki kansat kuin pisara ammennusastiassa, kuin tomuhiukkanen vaa’assa. Meren saaret painavat hiekkajyvän verran.
[16] Libanonin metsät eivät riittäisi uhritulen polttopuiksi eivätkä kaikki sen eläimet Herralle uhriksi.
[17] Hänen edessään maailman kansat eivät ole mitään, ne ovat hänelle pelkkää tyhjää.
[18] Mihin te vertaisitte Jumalaa, mikä voisi häntä kuvata?
[19] Patsasko? Senhän mestari valaa, ja kultaseppä päällystää sen kullalla ja takoo sille hopeiset ketjut. {41:6} He auttavat toinen toistaan ja sanovat toisilleen: »Pidä kiinni!» {41:7} Ja takoja auttaa kultaseppää, vasaranheiluttaja alasinmiestä. Hän sanoo saumasta: »Nyt on hyvä», ja vahvistaa sen niiteillä, ettei se liiku.
[20] Jonka varat eivät riitä suuriin kustannuksiin, hän valikoi vain kappaleen lahoamatonta puuta ja etsii käsiinsä taitavan mestarin veistämään patsaan, joka pysyy tukevasti pystyssä.
[21] Ettekö te mitään tiedä, ettekö ole kuulleet, eikö teille ole kerrottu tätä alusta alkaen? Ettekö ole oppineet ymmärtämään, miten maailma on saanut alkunsa?
[22] Korkealla hän on, maan piirin yllä, maan asukkaat ovat hänelle kuin heinäsirkkoja. Hän leväytti auki taivaan kuin kankaan ja jännitti sen kuin teltan asuttavaksi.
[23] Olemattomiksi hän tekee mahtimiehet, tyhjää ovat hänelle maan valtiaat:
[24] tuskin heidät on istutettu, tuskin kylvetty, tuskin vesat ovat juurtuneet, kun hän jo henkäisee, ja he kuihtuvat ja myrskytuuli vie heidät mukaansa kuin oljenkorret.
[25] – Mihin te minua vertaisitte? Kuka on minun kaltaiseni? kysyy Pyhä.
[26] Kohottakaa katseenne korkeuteen: kuka on tämän kaiken luonut? Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot täydessä vahvuudessaan, hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan. Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa: yksikään joukosta ei jää pois.
[27] Miksi valitat, Jaakob, Israel, miksi puhut näin: – Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä.
[28] Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja? Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa.
[29] Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa.
[30] Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat,
[31] mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.