[1] Tulee aika, jolloin kuningas hallitsee vanhurskaasti ja ruhtinaat hoitavat tehtävänsä oikeuden mukaan.
[2] Silloin jokainen heistä on kuin turvapaikka myrskyn tullen, kuin suoja rankkasateen puhjetessa, kuin virvoittava vesi aavikolla, kuin kallionjärkäleen varjo helteen uuvuttamassa maassa.
[3] Silloin näkevien silmät eivät ole ummessa ja kuulevien korvat ovat avoinna kuulemaan.
[4] Neuvottomien sydän saavuttaa tiedon, sammaltavien kieli oppii puhumaan selkeästi.
[5] Enää ei houkkaa sanota kunnian mieheksi eikä lurjusta jalomieliseksi.
[6] Sillä houkka puhuu houkan puheita, hänen sydämensä hautoo pahaa. Siksi hänen tekonsa ovat jumalattomia, hänen puheensa Herrasta ovat mieltä vailla. Se mies jättää nälkäisen nääntymään, janoisen hän jättää juomaa vaille.
[7] Lurjuksella on katalat keinonsa, hän punoo juonia, valehtelee ja hyötyy köyhän kustannuksella, riistää puheillaan varattomilta oikeuden.
[8] Mutta jalon miehen mielessä ovat jalot teot, hän pysyy lujasti hyvän puolella.
[9] Nouskaa, te huolettomat naiset, kuunnelkaa minua! Kuulkaa, te itsevarmat tyttäret, pankaa mieleen, mitä minä sanon!
[10] Vuosi vielä, vähän toista, ja te, nyt niin varmat, vapisette. Viininkorjuun aika on ohi, eikä hedelmien korjuuta tule.
[11] Säikkykää, huolettomat, vaviskaa, itsevarmat! Riisukaa vaatteenne, vyöttäkää säkkivaate uumillenne,
[12] lyökää surusta rintoihinne ihanien peltojen tähden, hedelmällisten viiniköynnösten tähden,
[13] kansani viljelysmaiden tähden – orjantappuraa ja ohdaketta ne silloin kasvavat – ja kaikkien riemua tulvivien talojen tähden, koko ilakoivan kaupungin tähden.
[14] Sillä palatsi jää autioksi, kohiseva kaupunki hylätään. Missä kohosi Ofelinkukkulan linna vartiotorneineen, siinä leviää ikuisesti rauniokenttä, villiaasien mielipaikka, karjalaumojen laidunmaa.
[15] Näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki. Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi ja tarhat ovat laajoja kuin metsät.
[16] Silloin autiomaassa asuu oikeus ja vanhurskaudella on majansa hedelmätarhojen keskellä.
[17] Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti.
[18] Minun kansani saa asua rauhan niityillä, turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla.
[19] Metsää kaatuu lakoon, kaupunkeja sortuu maahan,
[20] mutta te onnelliset, te saatte kylvää kaikkialle, missä vesi kostuttaa maan, saatte päästää härkänne ja aasinne vapaasti kulkemaan laitumilla.