[1] Herra armahtaa Jaakobia ja ottaa jälleen Israelin omaksi kansakseen, ja se saa rauhassa asua omassa maassaan. Siihen maahan asettuneet muukalaiset liittyvät Jaakobin jälkeläisiin ja sulautuvat heihin.
[2] Vieraat kansat, jotka ottavat Israelin mukaansa ja tuovat sen kotiin, joutuvat Herran maalla itse orjiksi ja orjattariksi, israelilaisten omaisuudeksi. Silloin ne, jotka olivat vankeina, vangitsevat vangitsijansa ja käskevät käskijöitään.
[3] Sinä päivänä, jona Herra päästää sinut rauhaan vaivoistasi ja ahdingostasi ja pakkotyön orjuudesta,
[4] sinä virität Babylonin kuninkaasta pilkkalaulun: – Jo tuli loppu valtiaasta, loppu sorrosta ja vainosta!
[5] Herra taittoi jumalattomilta sauvan, hallitsijoilta ruoskan,
[6] joka raivon vallassa löi kansoja, löi ja löi, joka vallitsi kansoja vihansa voimalla ja ahdisti niitä säästelemättä.
[7] Kaikki maa lepää nyt tyynenä rauhassaan, riemuhuudot kaikuvat kaikkialta.
[8] Sypressitkin iloitsevat sinun tuhostasi, Libanonin rinteiden setrit riemuitsevat: »Nyt kun sinä makaat maassa, ei kukaan enää tule tänne meitä kaatamaan.»
[9] Tuonela tuolla alhaalla on kiihdyksissä, siellä odotetaan sinun tuloasi. Sinun vuoksesi on ajettu liikkeelle kuolleitten henget: kaikki jotka kerran olivat maan mahtavia ja kaikki jotka olivat kansojen kuninkaita, kaikki ovat nousseet istuimiltaan.
[10] Kaikki he puhkeavat puhumaan ja lausuvat sinulle: »Nyt siis sinäkin olet voimasi kadottanut niin kuin me, olet yksi meistä.
[11] Tuonelaan on syösty sinun loistosi ja mahtisi, sinun harppujesi helkytys. Sinun allasi ovat vuoteena madot, sinun ylläsi peitteenä toukat.
[12] Voi, sinä putosit taivaalta, sinä Kointähti, sarastuksen poika! Alas maahan sinut survaistiin, sinä kansojen kukistaja.»
[13] Etkö juuri sinä sydämessäsi sanonut: »Minä tahdon nousta taivaisiin! Minä pystytän valtaistuimeni Jumalan tähtiä korkeammalle, minä tahdon istua jumalten vuorella kaukana pohjoisessa,
[14] minä nousen pilviä ylemmäksi, olen korottava itseni Korkeimman vertaiseksi.»
[15] Mutta tuonelaan sinut on syösty, sen pohjimmaiseen kuiluun.
[16] Jokainen, joka sinut näkee, jää katsomaan, tuijottaa sinua ihmetellen: »Tämäkö on se maailman järkyttäjä, valtakuntien vapisuttaja,
[17] joka hävitti maanpiirin autioksi ja murskasi sen kaupungit eikä päästänyt vankeja koskaan kotiin?»
[18] Kansojen kuninkaat lepäävät kunniassa kukin omassa kammiossaan,
[19] mutta sinut on viskattu kauas haudastasi kuin kelvoton villiverso, sinä lojut surmattujen, miekan lävistämien peitossa manalan kuilun pohjakivillä kuin tallattu raato.
[20] Et pääse haudassa liittymään vertaistesi seuraan, koska olet hävittänyt maasi ja tuhonnut kansasi. Eikä kukaan enää koskaan mainitse rikoksentekijäin jälkeläisten nimiä.
[21] Pystyttäkää teuraspenkki heidän poikiaan varten heidän isiensä syyllisyyden tähden! Muuten he voivat vieläkin nousta ja ottaa haltuunsa maan ja rakentaa kaupunkejaan kaikkialle yli maanpiirin.
[22] Minä nousen Babylonia vastaan – näin sanoo Herra Sebaot – ja pyyhkäisen pois sen nimen ja muiston, perilliset ja jälkipolvet, sanoo Herra.
[23] Minä teen siitä villieläinten perintömaan ja muutan sen kaislarämeiköksi ja lakaisen sen pois tuhon luudalla – näin sanoo Herra Sebaot.
[24] Näin on Herra Sebaot vannonut: – Mitä minä suunnittelen, se toteutuu, mitä minä päätän, se tapahtuu.
[25] Olen päättänyt tuhota Assyrian omassa maassani. Omilla vuorillani minä poljen sen murskaksi, ja ies heltiää Israelin hartioilta ja valjaat sen olkapäiltä.
[26] Tämä on päätökseni, joka koskee kaikkia maita. Tässä on käteni, koholla kaikkien kansojen yllä.
[27] Kun Herra Sebaot on tehnyt päätöksen, kuka sen kumoaa? Kun hän on kohottanut kätensä, kuka estää sen iskun?
[28] Kuningas Ahasin kuolinvuonna tuli tämä ennussana:
[29] – Älä iloitse, sinä Filistean maa, vaikka kurittajasi ruoska on katkennut! Sillä käärmeen suvusta versoo myrkyllinen kyy, ja sen hedelmänä syntyy siivekäs lisko.
[30] Turvassa asettuvat levolle Israelin köyhät, maattomat lepäävät kuin karja minun niityilläni. Mutta sinut, Filistea, minä näännytän nälkään ja surmaan rippeetkin, joka ainoan.
[31] Valita, portti! Huuda tuskaasi, kaupunki! Luovu toivosta, koko Filistean maa! Savupilvi vyöryy pohjoisesta, vihollisjoukko lähestyy, eikä sen riveistä kukaan jättäydy jälkeen.
[32] Mitä on vastattava vieraan kansan lähettiläille? Että Herra on laskenut Siionin perustukset ja kurjimmatkin hänen kansastaan löytävät turvansa sieltä.