[1] Kansat, tulkaa kuulemaan, kuunnelkaa, kansakunnat! Kuule, maa kaikkine asukkainesi, maanpiiri ja kaikki mikä siitä versoo!
[2] Itse Herra on vihastunut kaikkiin kansakuntiin, hänen vihansa kohtaa kansojen joukot. Hän on vihkinyt ne tuhon omiksi, jättänyt ne teurastajan käsiin.
[3] Surmatut jätetään hautaamatta, löyhkä nousee heidän raadoistaan, heidän verensä valuu pitkin vuoria.
[4] Taivaan voimat hajoavat, ja taivas kiertyy kokoon kuin kirjakäärö. Sen tähtien joukot varisevat maahan kuin viiniköynnösten lakastuneet lehdet, niin kuin kuivettuneet viikunat karisevat puusta.
[5] – Kun miekkani on kyllikseen juonut taivaissa, se syöksyy alas Edomiin, iskee kansaan, jonka olen syystä tuominnut tuhoon.
[6] Herran miekka on kauttaaltaan veressä ja tihkuu rasvaa, se valuu lampaiden ja pukkien verta ja pässien munuaisrasvaa, sillä Herralla on uhrijuhla Bosrassa ja suuri teurastus Edomin maassa.
[7] Siellä villihärät sortuvat rinnan muiden kanssa, vasikat ja mullikat rinnan sonnien kanssa. Maa juo kyllikseen niiden verta, Edomin kamara kiiltää niiden rasvasta.
[8] Tämä on Herran kostonpäivä, se vuosi, jolloin hän maksaa Siionin ahdistajalle.
[9] Edomin puroissa virtaa sula piki, rikiksi muuttuu sen sora, sen kamara on palavaa pikeä.
[10] Maa ei sammu yöllä eikä päivällä, siitä kohoaa savua lakkaamatta, polvesta polveen se pysyy asumattomana, ajasta aikaan se on kulkijaa vailla.
[11] Sen perivät siilit ja huuhkajat, korpit ja pöllöt majailevat siellä. Herra jännittää mittanuoran ja rakentaa autiuden, hän laskee luotilangan ja pystyttää tyhjyyden.
[12] Ei ole enää ylimyksiä kutsumassa ketään kuninkaakseen, maan kaikki ruhtinaat ovat jäljettömiin kadonneet.
[13] Palatsit kasvavat piikkipensasta, varustukset nokkosta ja ohdaketta. Koko maasta tulee hyeenojen tanner, kamelikurkien asuinsija.
[14] Villikoirat ja sakaalit siellä kohtaavat, villivuohi villivuohta kutsuu. Siellä lepäilee Lilit, öinen velhotar, sieltä hän löytää rauhallisen sijan.
[15] Myös nuolikäärme löytää sieltä turvapaikan, pesii ja munii, hautoo munansa hiekassa. Sinne kokoontuvat haaskalinnut kukin kumppaninsa kanssa.
[16] Tutkikaa Herran kirjaa, lukekaa: ainoakaan näistä eläimistä ei sieltä puutu, kaikki ne ovat siellä, eikä yksikään ole kumppania vailla. Totisesti, hän on näin käskenyt, hän itse on koonnut nämä kaikki yhteen.
[17] Hän on arvalla jakanut niille maan, mittanuoralla määrännyt kullekin osuuden. Ajasta aikaan ne saavat pitää sen perintönään, polvesta polveen ne saavat siellä asua.