[1] »Lähettäkää verolampaat maan hallitsijalle, viekää ne Selan seudulta autiomaan tietä tytär Siionin vuorelle!»
[2] Pakenevien lintujen, pesästä säikytetyn poikueen lailla Moabin tyttäret valittavat Arnonin kahlaamoilla:
[3] »Neuvo meitä, tee päätös, auta! Levitä suojaava varjo kuin yö keskipäivän kirkkauteen, piilota pakenijat, pesästään säikytettyjä älä paljasta.
[4] Salli Moabin pakolaisten asua luonasi, kätke heidät kansasi keskuuteen vainoojan lähestyessä!» Kun hävitys on päättynyt ja sorto on lopussa, kun maahanpolkijan aika on ohi,
[5] silloin pystytetään jälleen Daavidin majaan uskollisuuden lujittama valtaistuin ja sillä istuu luotettava tuomari, joka tuntee lain ja toteuttaa oikeuden.
[6] – Me olemme kuulleet Moabin ylpeydestä – miten kopea se on ollut! – ja sen ylimielisyydestä ja ylvästelystä, pöyhkeydestä ja turhista puheista.
[7] Siksi kaikki nyt valittelevat Moabissa, koko Moab valittelee surkeuttaan. Kir-Haresetin rypäleitä muistaessaan se vaipuu maahan itkien, nyyhkyttäen,
[8] sillä kuihtuneet ovat Hesbonin rinteiden tarhat ja Sibman viiniköynnökset, joiden jalot rypäleet kaatoivat kansojen ruhtinaita. Kerran ne ulottivat kasvunsa Jaeseriin, haaroivat autiomaahan saakka ja rönsyilivät yli meren.
[9] Sen tähden minä itken Jaeserin kanssa, itken Sibman viiniköynnöksiä. Kyynelilläni minä juotan teidät kylläisiksi, Hesbon ja Eleale, sillä kesken korjuujuhlien riemun on kajahtanut sotahuuto.
[10] Tarhoista on korjattu pois ilo ja riemu, viinitarhoista ei kantaudu riemuhuutoja, viinikuurnissa ei poljeta rypäleitä, ilon äänet ovat vaienneet.
[11] Siksi minun sisimpäni valittaa kuin harppu Moabin tähden, minun sydämeni valittaa Kir-Haresetin tähden.
[12] Mutta kun Moab uhrikukkulallaan uuvuttaa itsensä juhlamenoissa ja pyhäkössään suorittaa kaikki rukoukset, se näkee vaivaa turhan tähden.
[13] Tämän Herra on jo puhunut Moabista.
[14] Nyt hän sanoo vielä näin: »Kolmessa vuodessa – laskettuna tarkalleen kuin palkkasoturin päivät – Moabin mahti katoaa, sen väki vähenee olemattomiin, ja jäljelle jää vain arvoton, mitätön ripe.»