[1] Ja Joosef vaipui isänsä kasvoja vasten, itki siinä kumartuneena hänen ylitsensä ja suuteli häntä.
[2] Sitten Joosef käski lääkäreitä, jotka olivat hänen palveluksessaan, balsamoimaan hänen isänsä, ja lääkärit balsamoivat Israelin.
[3] Siihen kului neljäkymmentä päivää, sillä niin pitkä aika kuluu balsamoimiseen. Ja egyptiläiset itkivät häntä seitsemänkymmentä päivää.
[4] Sittenkuin hänen muistoksensa vietetty suruaika oli päättynyt, puhui Joosef faraon hoviväelle: »Jos olen saanut armon teidän silmienne edessä, niin puhukaa minun puolestani faraolle näin:
[5] Isäni vannotti minua sanoen: ’Katso, minä kuolen, hautaa minut omaan hautaani, jonka olen kaivanut itselleni Kanaanin maassa’. Anna minun siis nyt mennä hautaamaan isäni; sitten palaan takaisin.»
[6] Farao vastasi: »Mene hautaamaan isäsi sen valan mukaan, jonka olet hänelle vannonut».
[7] Niin Joosef meni hautaamaan isäänsä, ja hänen kanssaan menivät kaikki faraon palvelijat, hänen hovinsa vanhimmat ja kaikki Egyptin maan vanhimmat
[8] sekä koko Joosefin perhe, hänen veljensä ja hänen isänsä perhe; ainoastaan vaimonsa, lapsensa, pikkukarjansa ja raavaskarjansa he jättivät Goosenin maakuntaan;
[9] hänen mukanaan meni myös sekä vaunuja että ratsumiehiä. Ja niin heitä oli sangen suuri joukko.
[10] Kun he saapuivat Gooren-Aatadiin, joka on Jordanin tuolla puolella, panivat he siellä toimeen ylen suuret ja juhlalliset valittajaiset, ja hän vietti isänsä surujuhlaa seitsemän päivää.
[11] Ja kun maan asukkaat, kanaanilaiset, näkivät surujuhlan Gooren-Aatadissa, sanoivat he: »Siellä on egyptiläisillä suuri surujuhla». Siitä sai paikka nimekseen Aabel-Misraim; se on Jordanin tuolla puolella.
[12] Ja hänen poikansa tekivät hänelle, niinkuin hän oli määrännyt heille:
[13] hänen poikansa veivät hänet Kanaanin maahan ja hautasivat hänet Makpelan vainiolla olevaan luolaan, jonka vainion Aabraham oli ostanut perintöhaudaksi heettiläiseltä Efronilta ja joka oli itään päin Mamresta.
[14] Senjälkeen kuin Joosef oli haudannut isänsä, palasi hän Egyptiin, hän ja hänen veljensä sekä kaikki, jotka hänen kanssaan olivat menneet hautaamaan hänen isäänsä.
[15] Mutta kun Joosefin veljet näkivät, että heidän isänsä oli kuollut, ajattelivat he: »Ehkä Joosef nyt alkaa vainota meitä ja kostaa meille kaiken sen pahan, mitä me olemme hänelle tehneet».
[16] Niin he lähettivät Joosefille tämän sanan: »Isäsi käski ennen kuolemaansa ja sanoi:
[17] ’Sanokaa Joosefille näin: Oi, anna anteeksi veljiesi rikos ja synti, sillä pahasti he ovat menetelleet sinua kohtaan’. Anna siis isäsi Jumalan palvelijoille anteeksi heidän rikoksensa.» Ja Joosef itki kuullessaan nämä heidän sanansa.
[18] Sitten tulivat Joosefin veljet itse, lankesivat maahan hänen eteensä ja sanoivat: »Katso, me olemme sinun orjiasi!»
[19] Mutta Joosef vastasi heille: »Älkää peljätkö, olenko minä Jumalan sijassa?
[20] Te tosin hankitsitte minua vastaan pahaa, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa.
[21] Älkää siis peljätkö; minä elätän teidät ja teidän vaimonne ja lapsenne.» Ja hän lohdutti ja rauhoitti heitä.
[22] Ja Joosef sekä hänen isänsä perhe jäivät asumaan Egyptiin. Ja Joosef eli sadan kymmenen vuoden vanhaksi.
[23] Ja Joosef sai nähdä Efraimin lapsia kolmanteen polveen; myöskin Maakirista, Manassen pojasta, syntyi lapsia Joosefin polville.
[24] Niin Joosef sanoi veljilleen: »Minä kuolen, mutta Jumala pitää huolen teistä ja johdattaa teidät tästä maasta siihen maahan, jonka hän valalla vannoen on luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille».
[25] Ja Joosef vannotti Israelin poikia sanoen: »Kun Jumala pitää huolen teistä, viekää silloin minun luuni täältä».
[26] Ja Joosef kuoli sadan kymmenen vuoden vanhana. Ja hänet balsamoitiin ja pantiin arkuun Egyptissä.