[1] Ja Aabraham oli vanha ja iälliseksi tullut, ja Herra oli siunannut Aabrahamia kaikessa.
[2] Niin Aabraham sanoi palvelijallensa, talonsa vanhimmalle, joka hallitsi kaikkea, mitä hänellä oli: »Pane kätesi kupeeni alle.
[3] Minä vannotan sinua Herran, taivaan ja maan Jumalan, kautta, ettet ota pojalleni vaimoa kanaanilaisten tyttäristä, joiden keskuudessa minä asun,
[4] vaan menet minun omaan maahani ja sukuni luo ja otat sieltä vaimon pojalleni Iisakille.»
[5] Palvelija sanoi hänelle: »Entä jos tyttö ei tahdo seurata minua tähän maahan, onko minun silloin vietävä poikasi takaisin siihen maahan, josta olet lähtenyt?»
[6] Aabraham vastasi hänelle: »Varo, ettet vie poikaani takaisin sinne.
[7] Herra, taivaan Jumala, joka otti minut pois isäni kodista ja synnyinmaastani, hän, joka puhui minulle ja vannoi minulle sanoen: ’Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan’, hän lähettää enkelinsä sinun edelläsi, niin että saat sieltä vaimon pojalleni.
[8] Mutta jos tyttö ei tahdo seurata sinua, niin olet tästä valasta vapaa. Älä vain vie poikaani sinne takaisin.»
[9] Niin palvelija pani kätensä herransa Aabrahamin kupeen alle ja lupasi sen hänelle valalla vannoen.
[10] Ja palvelija otti herransa kameleista kymmenen sekä kaikkinaisia kalleuksia herransa tavaroista; ja hän nousi ja lähti Mesopotamiaan, Naahorin kaupunkiin.
[11] Ja hän antoi kamelien asettua kaupungin ulkopuolelle vesikaivon ääreen lepäämään, illan suussa, jolloin naiset tulivat vettä ammentamaan.
[12] Ja hän sanoi: »Herra, minun herrani Aabrahamin Jumala, suo minulle tänään menestystä ja tee laupeus herralleni Aabrahamille.
[13] Katso, minä seison tässä lähteellä, ja kaupunkilaisten tyttäret tulevat ammentamaan vettä.
[14] Niin tapahtukoon, että se tyttö, jolle minä sanon: ’Kallista tänne vesiastiaasi juodakseni’, ja joka vastaa: ’Juo, minä juotan kamelisikin’, on juuri se, jonka sinä olet määrännyt palvelijallesi Iisakille; ja siitä minä tiedän, että olet tehnyt laupeuden herralleni.»
[15] Tuskin hän oli lakannut puhumasta, niin tuli siihen Rebekka, joka oli Aabrahamin veljen Naahorin ja hänen vaimonsa Milkan pojan, Betuelin, tytär; ja hänellä oli vesiastia olallaan.
[16] Ja tyttö oli näöltään hyvin ihana, neitsyt, johon ei mies ollut koskenut. Ja hän astui alas lähteelle, täytti astiansa ja tuli ylös.
[17] Silloin palvelija riensi häntä vastaan ja sanoi: »Anna minun juoda vähän vettä astiastasi».
[18] Hän vastasi: »Juo, herrani». Ja hän laski nopeasti astiansa alas kädelleen ja antoi hänen juoda.
[19] Ja annettuaan hänen juoda hän sanoi: »Minä ammennan vettä myös sinun kameleillesi, kunnes ne ovat juoneet kyllikseen».
[20] Niin hän tyhjensi nopeasti astiansa kaukaloon ja riensi jälleen kaivolle ammentamaan vettä ja ammensi kaikille hänen kameleilleen.
[21] Ja mies katseli häntä ääneti saadakseen tietää, oliko Herra antanut hänen matkansa onnistua vai ei.
[22] Kun kamelit olivat juoneet, otti mies kultaisen nenärenkaan, joka painoi puolen sekeliä, ja hänen käsiinsä kaksi rannerengasta, jotka painoivat kymmenen kultasekeliä.
[23] Ja hän kysyi: »Kenenkä tytär olet? Sano minulle. Onko isäsi talossa tilaa yötä ollaksemme?»
[24] Hän vastasi hänelle: »Olen Betuelin, Naahorin ja Milkan pojan, tytär».
[25] Ja hän sanoi hänelle vielä: »Meillä on runsaasti olkia ja rehua; myöskin yösijaa on meillä antaa».
[26] Silloin mies kumartui maahan ja rukoili Herraa
[27] ja sanoi: »Kiitetty olkoon Herra, minun herrani Aabrahamin Jumala, joka ei ole ottanut pois armoansa ja totuuttansa minun herraltani. Herra on johdattanut minut tätä tietä herrani veljen kotiin.»
[28] Mutta tyttö riensi ilmoittamaan äitinsä perheelle, mitä oli tapahtunut.
[29] Rebekalla oli veli, jonka nimi oli Laaban; ja Laaban riensi ulos miehen luo lähteelle.
[30] Sillä kun hän näki nenärenkaan ja rannerenkaat sisarensa käsissä ja kuuli sisarensa Rebekan kertovan ja sanovan: »Näin mies puhui minulle», meni hän miehen luo; ja katso, hän seisoi vielä kamelien luona lähteellä.
[31] Ja hän sanoi hänelle: »Tule sisään, sinä Herran siunattu. Minkätähden seisot ulkona? Minä olen valmistanut tilaa talossa ja sijaa kameleille.»
[32] Niin mies tuli taloon, ja Laaban riisui kamelit ja antoi kameleille olkia ja rehua sekä hänelle ja hänen seuralaisilleen vettä jalkojen pesemiseksi.
[33] Sitten pantiin ruokaa hänen eteensä, mutta hän sanoi: »En syö, ennenkuin olen puhunut asiani». Laaban vastasi: »Puhu».
[34] Hän sanoi: »Minä olen Aabrahamin palvelija.
[35] Herra on suuresti siunannut minun herraani, niin että hänestä on tullut mahtava mies; hän on antanut hänelle pikkukarjaa ja raavaskarjaa, hopeata ja kultaa, palvelijoita ja palvelijattaria, kameleja ja aaseja.
[36] Ja Saara, herrani vaimo, on vanhalla iällänsä synnyttänyt herralleni pojan; ja tälle hän on antanut kaiken omaisuutensa.
[37] Ja herrani vannotti minua sanoen: ’Älä ota pojalleni vaimoa kanaanilaisten tyttäristä, joiden maassa minä asun,
[38] vaan mene minun isäni kotiin ja sukuni luo ja ota sieltä pojalleni vaimo’.
[39] Silloin minä sanoin herralleni: ’Entä jos tyttö ei seuraa minua?’
[40] Hän vastasi minulle: ’Herra, jonka edessä minä olen vaeltanut, lähettää enkelinsä sinun kanssasi ja antaa matkasi onnistua, niin että saat pojalleni vaimon minun suvustani ja isäni perheestä.
[41] Silloin, kun saavut sukuni luo, olet vapaa valasta, jonka minulle vannoit; jos he eivät häntä sinulle anna, olet valasta vapaa’.
[42] Niin minä tänään tulin lähteelle ja sanoin: ’Herra, minun herrani Aabrahamin Jumala, jos annat onnistua sen matkan, jolla olen,
[43] salli tapahtua niin, että se neitonen, joka minun seisoessani tässä vesilähteellä tulee ammentamaan vettä ja sanoessani hänelle: ’Anna minun juoda vähän vettä astiastasi’,
[44] vastaa minulle: ’Juo itse, ja minä ammennan myös sinun kameleillesi’ – että hän on se vaimo, jonka Herra on määrännyt minun herrani pojalle.
[45] Tuskin olin lakannut näin puhumasta itsekseni, niin katso, Rebekka tuli sinne, vesiastia olallansa, astui alas lähteelle ja ammensi. Ja minä sanoin hänelle: ’Anna minun juoda’.
[46] Hän laski nopeasti astian alas olaltansa ja sanoi: ’Juo, minä juotan myös sinun kamelisi’. Niin minä join, ja hän juotti myös kamelit.
[47] Ja minä kysyin häneltä sanoen: ’Kenenkä tytär sinä olet?’ Hän vastasi: ’Olen Betuelin, Naahorin ja Milkan pojan, tytär’. Niin minä panin nenärenkaan hänen nenäänsä ja rannerenkaat hänen käsiinsä.
[48] Ja minä kumarruin maahan ja rukoilin Herraa, kiittäen Herraa, minun herrani Aabrahamin Jumalaa, joka oli johdattanut minut oikeata tietä saamaan herrani veljen tyttären hänen pojalleen.
[49] Ja jos nyt tahdotte osoittaa suosiota ja uskollisuutta minun herralleni, niin ilmoittakaa se minulle; jollette, niin ilmoittakaa minulle sekin, kääntyäkseni toisaalle, oikealle tai vasemmalle.»
[50] Laaban ja Betuel vastasivat sanoen: »Herralta tämä on tullut; emme voi tässä asiassa puhua sinulle hyvää emmekä pahaa.
[51] Katso, siinä on Rebekka edessäsi, ota hänet ja mene. Tulkoon hän herrasi pojan vaimoksi, niinkuin Herra on sanonut.»
[52] Kuultuaan heidän sanansa Aabrahamin palvelija kumartui maahan Herran eteen.
[53] Sitten palvelija otti esille hopea- ja kultakaluja sekä vaatteita ja antoi ne Rebekalle. Myöskin hänen veljelleen ja äidilleen hän antoi kallisarvoisia lahjoja.
[54] Ja he söivät ja joivat, hän ja hänen seuralaisensa, ja olivat siellä yötä. Mutta kun he olivat nousseet seuraavana aamuna, sanoi hän: »Päästäkää minut menemään herrani luo».
[55] Tytön veli ja äiti vastasivat: »Anna tytön viipyä luonamme vielä joku aika, edes kymmenen päivää. Sitten saat lähteä.»
[56] Mutta hän sanoi heille: »Älkää viivyttäkö minua, koska Herra on antanut matkani onnistua. Päästäkää minut menemään, tahdon lähteä herrani luo.»
[57] He vastasivat: »Kutsukaamme tänne tyttö ja kysykäämme häneltä itseltään».
[58] Ja he kutsuivat Rebekan ja sanoivat hänelle: »Tahdotko lähteä tämän miehen kanssa?» Hän vastasi: »Tahdon».
[59] Niin he lähettivät sisarensa Rebekan imettäjineen matkalle Aabrahamin palvelijan ja hänen miestensä mukana.
[60] Ja he siunasivat Rebekan ja lausuivat hänelle: »Oi sisaremme, tulkoon sinusta tuhat kertaa kymmenentuhatta, ja vallatkoot sinun jälkeläisesi vihamiestensä portit!»
[61] Ja Rebekka nousi palvelijattarineen, ja he istuivat kamelien selkään ja seurasivat miestä. Niin palvelija otti Rebekan mukaansa ja lähti matkalle.
[62] Ja Iisak oli tulossa Lahai-Roin kaivon tienoilta; hän asui näet Etelämaassa.
[63] Ja Iisak oli illan suussa lähtenyt kedolle käyskentelemään, ja kun hän nosti silmänsä, näki hän kamelien lähestyvän.
[64] Kun Rebekka nosti silmänsä ja näki Iisakin, laskeutui hän nopeasti maahan kamelin selästä
[65] ja kysyi palvelijalta: »Kuka on tuo mies, joka tulee kedolla meitä vastaan?» Palvelija vastasi: »Hän on minun herrani». Niin hän otti hunnun ja verhoutui siihen.
[66] Ja palvelija kertoi Iisakille kaikki, mitä hän oli toimittanut.
[67] Ja Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran majaan ja otti hänet luokseen, ja hänestä tuli hänen vaimonsa, ja hän rakasti häntä. Niin Iisak sai lohdutuksen äitinsä kuoltua.