[1] Sen jälkeen Joosef käski huoneenhaltijaansa sanoen: »Täytä miesten säkit viljalla, niin paljon kuin he voivat kuljettaa, ja pane itsekunkin raha hänen säkkinsä suuhun.
[2] Ja nuorimman säkin suuhun pane minun maljani, tuo hopeamalja, ynnä hänen viljarahansa.» Ja hän teki, niinkuin Joosef käski.
[3] Aamulla päivän valjetessa miehet saivat aaseinensa lähteä matkalle.
[4] Mutta kun he olivat ehtineet vähän matkaa kaupungin ulkopuolelle, sanoi Joosef huoneenhaltijalleen: »Nouse ja aja miehiä takaa, ja kun saavutat heidät, sano heille: ’Minkätähden olette palkinneet hyvän pahalla?
[5] Onhan se juuri se, josta isäntäni juo ja josta hän salaisia tiedustelee. Te olette pahoin tehneet menetellessänne näin.’»
[6] Kun hän sitten saavutti heidät, puhui hän heille nämä sanat.
[7] He vastasivat hänelle: »Minkätähden herramme puhuu näin? Pois se, että palvelijasi tekisivät niin!
[8] Katso, rahan, jonka löysimme säkkiemme suusta, me olemme tuoneet takaisin sinulle Kanaanin maasta; kuinka siis olisimme varastaneet hopeata tai kultaa herrasi talosta?
[9] Se palvelijoistasi, jolta se löydetään, kuolkoon; ja me muut tulemme herramme orjiksi.»
[10] Hän vastasi: »Olkoon niin, kuin olette puhuneet; se, jolta se löydetään, olkoon minun orjani. Mutta te muut pääsette vapaiksi.»
[11] Ja he laskivat nopeasti säkkinsä maahan, ja jokainen avasi säkkinsä.
[12] Ja hän etsi, alkaen vanhimmasta ja lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin säkistä.
[13] Silloin he repäisivät vaatteensa, kuormasivat kukin tavaransa aasinsa selkään ja palasivat kaupunkiin.
[14] Ja Juuda meni veljinensä Joosefin taloon, jossa tämä vielä oli, ja he lankesivat maahan hänen eteensä.
[15] Silloin Joosef sanoi heille: »Mitä olettekaan tehneet! Ettekö tienneet, että minun kaltaiseni mies saa salatut ilmi?»
[16] Juuda vastasi: »Mitä sanoisimmekaan herralleni, mitä puhuisimme ja millä puolustautuisimme! Jumala on paljastanut palvelijaisi syyllisyyden. Katso, me olemme herrani orjat, niin hyvin me muut kuin se, jolta malja löytyi.»
[17] Hän sanoi: »Pois se, että minä tekisin niin! Se, jolta malja löytyi, olkoon minun orjani, mutta te muut menkää rauhassa kotiin isänne luo.»
[18] Silloin Juuda astui hänen eteensä ja sanoi: »Oi herrani, salli palvelijasi puhua sananen herrani kuullen, älköönkä vihasi syttykö palvelijaasi kohtaan, sillä sinä olet niinkuin itse farao!
[19] Herrani kysyi palvelijoiltaan sanoen: ’Onko teillä isää tai veljeä?’
[20] Me vastasimme herralleni: ’Meillä on kotona vanha isä ja veli, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillänsä ja on vielä nuori; mutta tämän veli on kuollut, ja niin hän on jäänyt yksin äidistänsä, ja hänen isänsä rakastaa häntä’.
[21] Niin sinä sanoit palvelijoillesi: ’Tuokaa hänet tänne minun luokseni, että silmäni saisivat katsella häntä’.
[22] Me vastasimme herralleni: ’Nuorukainen ei saata jättää isäänsä, sillä jos hän jättäisi isänsä, niin tämä kuolisi’.
[23] Mutta sinä sanoit palvelijoillesi: ’Jos nuorin veljenne ei tule tänne teidän kanssanne, niin älkää enää näyttäytykö minun kasvojeni edessä’.
[24] Ja me menimme kotiin palvelijasi, minun isäni, luo ja kerroimme hänelle herrani sanat.
[25] Niin isämme sanoi: ’Menkää jälleen ostamaan meille vähän elintarpeita’.
[26] Me sanoimme: ’Emme voi lähteä sinne; ainoastaan jos nuorin veljemme seuraa mukanamme, me lähdemme, sillä me emme voi näyttäytyä sen miehen kasvojen edessä, jollei nuorin veljemme ole mukanamme’.
[27] Niin palvelijasi, minun isäni, sanoi meille: ’Tiedättehän itse, että vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa.
[28] Toinen lähti pois luotani, ja minä sanoin: Varmaan hänet on raadeltu kuoliaaksi, enkä minä ole häntä siitä päivin nähnyt.
[29] Jos te nyt viette minulta tämänkin ja jos onnettomuus kohtaa häntä, niin te saatatte minun harmaat hapseni vaipumaan tuskalla tuonelaan.’
[30] Jos minä siis tulisin kotiin palvelijasi, isäni, luo eikä meillä olisi mukanamme nuorukaista, johon hän on kaikesta sielustaan kiintynyt,
[31] niin hän nähdessään, ettei nuorukainen ole kanssamme, kuolisi, ja me, sinun palvelijasi, saattaisimme palvelijasi, isämme, harmaat hapset vaipumaan murheella tuonelaan.
[32] Sillä palvelijasi on luvannut isälleen vastata nuorukaisesta ja sanonut: ’Jos en tuo häntä takaisin luoksesi, niin minä olen syyllinen isäni edessä kaiken elinaikani’.
[33] Ja jääköön siis palvelijasi herralleni orjaksi nuorukaisen sijaan, ja nuorukainen menköön kotiin veljiensä kanssa.
[34] Sillä kuinka minä voisin mennä kotiin isäni luo, jollei nuorukainen olisi kanssani? En voisi nähdä sitä surkeutta, joka tulisi isäni osaksi.»